Manducamatkaaja

Luovuimme toisesta autostamme ja sen vuoksi minusta ja pikku-Koosta on tullut ahkeria bussin käyttäjiä. Kotimme vierestä lähtevissä linja-autoissa ei ole sisällä aina tilaa vaunuille, joten jätämme yleensä kärryt kotiin.

Niinpä Manduca on ollut viime aikoina ahkerassa käytössä. Kantovälineessä on omat hyvät ja omat huonot puolensa.

Hyvät puolet:

– Vauva on ihanasti koko ajan suukotteluetäisyydellä.

– Kädet ovat aina vapaana muuhun säheltämiseen.

– Jokaiseen ravintolaan ja kauppaan pääsee helposti.

– Pikku-Koo rakastaa reppuaan ja ottaa siinä aina torkut.

– Molemmat pysyvät lämpiminä pakkasessa.

– Vessassa käyminen onnistuu vauva rintarepussa. Kerran yksi remmi kylläkin kävi uiskentelemassa pöntössä.

– Repun voi pestä. Jos vaikka joku remmi kävisi vessanpöntössä.

– Myös iso-Koo tykkää kantaa tytärtään rintaansa vasten.

– Saamme aina seuraa. Ihmiset rakastavat rintarepussa killuvaa vauvaa. Hymyileviä kasvoja näkyy aina ja joka päivä joku tulee myös juttusille.

Huonot puolet:

– Esimerkiksi ravintolassa vauvalle ei ole paikkaa, mihin laskea hänet ruokailun ajaksi. Jos tyttö on repussa, hän on yltä päältä ruoassa.

– Mikään talvitakki ei ole sopiva rintarepun kanssa. Yleensä pidän takkia auki.

– Miten pukea vauva, ettei sillä ole liian kylmä eikä liian kuuma? Kehoa vasten kölliessä on lämmin, mutta kädet ja jalat roikkuvat pakkasilmassa.

– Jos vauva oksentaa Manducassa, ovat jäljet aina katastrofaaliset.

– Raivosta rimpuileva vauva Manducassa on hermoja koetteleva pakkaus. Varsinkin, kun samalla pitäisi esimerkiksi pukea saappaita omiin jalkoihin.

– Vauvan maitohimo saattaa yllättää, vaikkei olisi nälkäkään. Tissi kun on niin ihanasti siinä hollilla.

– Saamme aina seuraa. Silloinkin, kun on kiire, tai jos on todella epäsosiaalisella tuulella.