”Vauva-aika on niin lyhyt, että kyllä sen ajan voi olla juomatta alkoholia”, sanoo marttyyriäiti keskustelupalstalla.

”Lapseni tarvitsee minua, eikä minun edes tee mieli lähteä juhlimaan”, komppaa toinen.

Nykyäidin on sallittua juoda saunasiideri tai lasillinen viiniä ruoalla. Muu juominen on tuomittavaa, ainakin jos kysyy netin marttyyriäideiltä. Ja jos äiti-ihminen erehtyykin lähtemään ulos, hän saapuu kotiin ennen puoltayötä vain pari lasia juoneena nuuskuttelemaan nukkuvaa vauvaansa.

No. Minä aion tänään lähteä ulos.

Jääkaapissa on kaksi siideriä. Taidan hakea Fresita-pullon.

Aion juoda yli kaksi alkoholiannosta, antaa kuplivan nousta mukavasti hattuun, nauraa liian äänekkäästi ja jatkaa vielä puolenyön jälkeenkin.

Aion ajatella liian paljon vauvaa, mutta yrittää puhua seuralaisteni kanssa myös muista asioista (niin mistä? Ei aavistustakaan). Aion hiippailla soittamaan kotiin, jotta kuulisin kaiken olevan hyvin ja kävellä sitten baaritiskille.

Aion tulla yömyöhään kotiin nukkumaan alakerran vierassängylle ja herätä vasta seuraavana päivänä (huom, en aamuna).

Ja koko tämän ajan pikku-Koo saa nauttia rakkaan isänsä hurmaavasta seurasta. Isän, joka ei jää kotiin lapsenvahdiksi, vaan isäksi.

(Nyt kun olen kirjoittanut näin, tapahtuu luultavasti jokin seuraavista: Pikku-Koo sairastuu äkillisesti, enkä pääsekään lähtemään. Tai sitten hän huutaa kaksi tuntia putkeen, kunnes iso-Koo soittaa minut kotiin. Tai sitten ikävä yltyy niin kamalaksi, että palaan maitojunalla. Yritys on kuitenkin kova.)