Paluu työelämään

Äitiysloma loppui ja minä palasin takaisin työelämään. Tai no, teen paluuta työelämään. Parin päivän ajan olen käynnistellyt itseäni ja aivojani.

Tällaisia ovat olleet päiväni:

7.30. Herätys! Vauvan aamupesu ja puuro, hetki leikkiä.

9.00. Tyttö menee päiväunille ja äiti lähtee töihin.

tyoasu.jpg

Päivän työasu: Pieruverkkarit (ystäväni ihastuttava sana kotihousuille, hei vaan Kati!), imetyspaita ja villasukat.

9.15-10.30: Aamukahvi, sanomalehti, päivän ”to do” -listan teko. Yhteistyökumppanien etsintää, ideointia ja suunnittelua.

10.30: Pikku-Koo herää. Luetaan, leikitään ja syödään. Lähetän muutaman sähköpostin samalla kun tyttö leikkii vieressä.

12.00: Päivälenkki auringossa, ihanaa! Kotona vastaan pariin sähköpostiin, ensimmäiset yhteistyökuviot alkavat ehkä aueta, jei!

13.00-14.30: Vauva taas unille. Minä vähän bloggaan ja sitten taas ideoidaan ja suunnitellaan kunnes muru herää.

Kuten ehkä huomasitte, en ole palannut työpaikalle. Aion ainakin yrittää yhdistää kotiäitiyden ja uran työskentelemällä freelancerina kotoa. Tulevaisuudessa töitä tehdään päiväuniaikaan, iltaisin ja viikonloppuisin. Siis silloin, kun pikku-Koo joko nukkuu tai kun iso-Koo on kotona.

Tulevat kuukaudet näyttävät sen, miten tämä onnistuu, vai onnistuuko ollenkaan. 

Suhteet Sisustus Oma elämä Työ

Espanjassa osa 3: Ruokailu (vauvan ja aikuisen)

Yksi suurista suosikkiasioistani matkailussa on ruokailu. Onnekseni minut on siunattu puolisolla, joka arvostaa hyvää ruokaa vähintäänkin yhtä paljon kuin minä. Kun laskeuduimme Espanjan kamaralle, huokaisin ensimmäisenä: ”voi, mitähän kaikkea ihanaa me täällä syömmekään!”.

Myös pikku-Koolle reissu oli makumatka. Emme pakanneet hänelle pöperöitä mukaan vaan marssimme rohkeasti markettiin.

ruokailu_espanja4.jpg

Ruokaa kyllä oli vinot pinot, mutta kaikissa oli suolaa. Espanjassa lastenruokia myydään kauppojen lisäksi apteekeissa, mutta niissäkin ongelma oli sama. Jopa neljä kuukautta vanhoille suunnatuissa sosepurkeissa löytyi teksti: ”y sal”.

Suola myös maistui soseissa, jotka olivat kaikki saman näköistä ja makuista hyvin hienoksi jauhettua mössöä. Mutta pikku-Koolle kelpasi hyvin, ja sehän oli tietysti tärkein asia.

ruokailu_espanja2.jpg

Löysimme iloksemme myös pussiruokaa! Nämä herkut eivät kylläkään olleet loogisesti vauvanruokien seassa vaan lähellä jogurttihyllyä. Ehdoton löytö, joka helpotti retkiruokailua.

Maidoista kokeiltiin tätä, ja hyvin upposi:

ruokailu_espanja3.jpg

Ravintoloissa mukana ollutta vauvaa ei katsottu kieroon missään. Ei edes tapas-baarissa, jossa istuimme ystävien, ruoan ja viinilasien ääressä lähes puoleenyöhön. Suomessa lapsista (heitä oli mukana muitakin) olisi tehty jo lastensuojeluilmoitus, Espanjassa tilanne oli arkisen normaali. Sivuhuomautuksena kerrottakoon, ettei kukaan ollut humalassa.

ruokailu_espanja.jpg

Pikku-Koo maisteli ravintoloissa patonkia, suolattomia leipätikkuja, mansikoita, appelsiinia ja paprikaa. Mukana oli myös tuttuja maissinaksuja.

Me aikuiset nautimme enimmäkseen tapaksista. Tätä tapaa ruokailla rakastan yli kaiken!

ruokailu_espanja6.jpg

Tuoreita mereneläviä eri muodoissaan niin paljon, kuin vain jaksoi napaansa vetää.

ruokailu_espanja5.jpg

Iltaisin istuttiin tapaksilla tunti tolkulla. Lapset aloittivat yöunensa rattaissa ravintolan pehmeässä hälinässä.

Ravintoloiden lisäksi herkuttelua ja ylensyöntiä harrastettiin myös kyläpaikoissa. Kummivanhempani kestivät meitä kuin kuninkaallisia.

ruokailu_espanja7.jpg

Tämän pöydän ehdoton kunigas oli Jamón Ibérico; kuuluisa (ja kallis) ilmakuivattu kinkku, jonka käsin leikkaamista espanjalaiset pysähtyivät hartaina katselemaan paikallisella lihatiskillä.

ruokailu_espanja8.jpg

Lähiruokaa, eli kunnolla syöneiden kanojen koipia hiilloksella. Namsk.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli Matkat