On luonnollista aloittaa matkakokemusten kertominen lennoista. Lensimme matkallamme neljä kertaa: mennessä Alicanteen teimme välilaskun Osloon ja tullessa Kööpenhaminaan.

Kyseessä ei ollut pikku-Koon ensimmäinen ulkomaanmatka; kahden kuukauden ikäisenä hän lensi kanssamme viettämään pitkää viikonloppua Sloveniaan ja Itävaltaan. Tuolloin hän ei kuitenkaan tarvinnut lennoille viihdykettä saatikka tissiä kummempaa evästä, nyt tilanne oli kahdeksan kuukautta vanhan lapsen kanssa toinen.

Mukaan pakattiin:

• Viltti
• Vaihtovaatteet (ei tarvittu)
• Vaipanvaihtoalusta (kätevä sekä lentokentillä että koneissa)
• Evääksi puurot tetroissa, jotka lentohenkilökunnan oli näppärä lämmittää vesihauteessa, samoin soseet. Vesi nokkamukissa (turvatarkastuksessa latasin vauvan ruoat erikseen esille, jopa nokkamuki vesineen pääsi läpi)
• Vaippoja ja pyllypyyhkeitä
• Leluja ja muuta viihdykettä (kuten maissinaksuja)
• Unirätti ja tutteja

Uudetkaan lelut eivät kiinnostaneet tyttöä läheskään yhtä paljoa, kuin koneen turvaohjelärpäkkeet ja muut matkustajat. Vauva sai läjäpäin hymyjä ja juttuseuraa nauraessaan penkkien välistä ja vilkuttaessaan kanssamatkustajille.

Menomatka sujui kuin unelma. Tyttö nauroi, söi, leikki ja nukkui, eikä välittänyt nousuista ja laskuista mitään.

Lentoyhtiö (SAS) oli blokannut meille kolmen penkin rivin yhden ylimääräisen paikan, joten pikku-Koo sai koisailla keskellämme.

Takaisin lähdettiin flunssaisina. Sekä minä että tyttö olimme räkäisiä ja ensimmäinen lento olikin kokonaan kitinää ja laskeutuminen suoraa huutoa. Vahingosta viisastuneena truuttasimme vauvan korvat ennen seuraavaa lentoa täyteen puuduttavia korvatippoja ja syötimme hänet ähkyyn asti iltapuuroa. Temppu tehosi ja hän nukkui koko toisen lennon tyytyväisenä.

Itse lähes huusin kivusta. Koskaan ennen ei ole lento ottanut yhtä kipeää korviini.

Espanjassa vietimme pari viikkoa Benidormissa ja maaseudulla Malagan lähettyvillä. Autosiirtymän aikana vietimme yön myös Granadassa ja Mazarrón rantakylässä.

Mutta siitä lisää myöhemmin.