Minusta on tullut keski-ikäinen motkottava akka. Sellainen, joka ei sano suoraan mitään, mutta mulkoilee, tuhahtelee ja puistelee mutisten päätään. Tällaisen minusta tekevät markettien huonokäytöksiset asiakkaat.

Lähden totutusti ostoksille läheiseen Citymarketiin pikku-Koo takapenkillä. Ajan ensimmäisenä kohti perhepaikkoja, mutta tänäänkin ne ovat täynnä. Paljon lapsiperheitä liikkeellä, ajattelen.

Parkkeeraan kauemmaksi ja nousen vauvan kanssa autosta. Kas, nuori nainen kävelee perheparkissa olevalle autolleen – yksin! Hänen kaartaessaan pois tarkastan vielä takapenkit, ei lapsia. Verenpaineeni nousee jo aavistuksen.

(Huom. kuvan auto ei liity tapaukseen. En tiedä, onko kyseisessä autossa matkustanut pikkuihmisiä.)

Seuraavaksi kävelen markettiin sisälle hakemaan kaukalollista kärryä. Ei yhtään paikalla. Kävelen vauva kainalossa toiseen päähän kauppaa, tyhjää sielläkin.

Perhana. Kävelen takaisin kauas parkkeeratulle autolle hakemaan kaukaloa.

Marketissa vastaan kävelee pariskunta, joka työntää kaukalollista kärryä. Kyydissä ei ole vauvaa. Mitä vit**a!? mieleni tekee huutaa. Tyydyn mulkoilemaan paheksuvasti. Pariskunta ei edes huomaa.

En ole ainoa, joka marmattaa asiasta. Ystäväni kertoi nähneensä kerran jonkun työntävän kaukalossa sipsipussia.

Onko oikeasti niin raskasta hakea kärry ulkoa? Tai pyytää polettia kolikon puuttuessa (kaukalolliset kärryt ovat usein pantittomia) ? Ja parkkeerata auto hieman kauemmaksi?

Vauvan ja kauppakassien kanssa kun olisi oikeasti ihanaa, jos auton saisi parkkeerattua ovelle. Ja jos ostoksia voisi tehdä pikkuinen turvallisesti kärryihin vyötettynä.