Markettien huonokäytöksiset, p*r***e!

Minusta on tullut keski-ikäinen motkottava akka. Sellainen, joka ei sano suoraan mitään, mutta mulkoilee, tuhahtelee ja puistelee mutisten päätään. Tällaisen minusta tekevät markettien huonokäytöksiset asiakkaat.

marketti1.jpg

Lähden totutusti ostoksille läheiseen Citymarketiin pikku-Koo takapenkillä. Ajan ensimmäisenä kohti perhepaikkoja, mutta tänäänkin ne ovat täynnä. Paljon lapsiperheitä liikkeellä, ajattelen.

Parkkeeraan kauemmaksi ja nousen vauvan kanssa autosta. Kas, nuori nainen kävelee perheparkissa olevalle autolleen – yksin! Hänen kaartaessaan pois tarkastan vielä takapenkit, ei lapsia. Verenpaineeni nousee jo aavistuksen.

(Huom. kuvan auto ei liity tapaukseen. En tiedä, onko kyseisessä autossa matkustanut pikkuihmisiä.)

marketti2.jpg

Seuraavaksi kävelen markettiin sisälle hakemaan kaukalollista kärryä. Ei yhtään paikalla. Kävelen vauva kainalossa toiseen päähän kauppaa, tyhjää sielläkin.

Perhana. Kävelen takaisin kauas parkkeeratulle autolle hakemaan kaukaloa.

Marketissa vastaan kävelee pariskunta, joka työntää kaukalollista kärryä. Kyydissä ei ole vauvaa. Mitä vit**a!? mieleni tekee huutaa. Tyydyn mulkoilemaan paheksuvasti. Pariskunta ei edes huomaa.

En ole ainoa, joka marmattaa asiasta. Ystäväni kertoi nähneensä kerran jonkun työntävän kaukalossa sipsipussia.

Onko oikeasti niin raskasta hakea kärry ulkoa? Tai pyytää polettia kolikon puuttuessa (kaukalolliset kärryt ovat usein pantittomia) ? Ja parkkeerata auto hieman kauemmaksi?

Vauvan ja kauppakassien kanssa kun olisi oikeasti ihanaa, jos auton saisi parkkeerattua ovelle. Ja jos ostoksia voisi tehdä pikkuinen turvallisesti kärryihin vyötettynä.

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Ihana kamala purkkiruoka

”Saa nähdä, miten käy. Meillä kun on syöty pelkkää kotiruokaa”, maalailin yhdelle jos toisellekin ystävälleni ennen lomaamme. Suunnitelmissa oli syöttää pikku-Koolle purkkiruokaa, koska en halunnut viettää reissua köökin puolella. Lisäksi soseiden teko mökkiolosuhteissa olisi ollut haastavaa.

ruoka.jpg

Olin kuullut monelta eri ihmiseltä, että kotiruokaan tottunut vauva saattaa vierastaa purkkiruoan makua. Ja tietysti kotiruoka on paremman makuista kuin kaupan valmiit.

Vai onko?

Omaan nenään ja suuhun ensimmäiseksi avattu nautasosepurkki haisee ja maistuu aivan erilaiselta. Epäluuloisessa annan tytölle ensimmäisen lusikallisen. Ei se varmaan kyllä näitä syö, vain äidin pöperöt kelpaavat.

Mutta pah. Lasta ei puistata, ei yökötä. Hän nielaisee ruoan heti ja avaa suunsa kuin linnunpoika. En ehdi lappaa ruokaa tytön suuhun sitä tahtia, mitä hän sitä haluaisi. Tällaisella ruokahalulla vauva ei ole syönyt koskaan ennen mitään muuta kuin puuroa.

Sama kuvio toistui koko viikon kaikkien ruokien kanssa. Arkeen paluu alkoi jännittää. Mitä käy itse tehdyille soseille, joita on koko pakastin täynnä?

Onneksi pikku-Koo kelpuuttaa kuitenkin edelleen myös äitinsä pöperöt. Mutta ei yhtä suurella ruokahalulla.

Miten tähänkin nyt sitten suhtautuisi?

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ajattelin tänään