Jo ennen lasta olen ollut surkea pakkaaja. Jokaiselle matkalle olen pakannut mukaani aivan liikaa, ja iso-Koo parka on joutunut kantamaan kitisevän vaimonsa liikaa painavaa rinkkaa tai matkalaukkua.

Lapsen myötä ongelma on räjähtänyt käsiin. Hyvänä esimerkkinä toimii kuva viime viikonlopulta eteisestämme.

Lasketteluloma Vuokatissa vaati jos jonkinmoista varustetta, joten laukkumäärä oli valtava. Näiden lisäksi autoon piti tietysti mahduttaa vielä muun muassa matkasänky ja matkarattaat.

Mitä laukuissa sitten oikein oli? Omien lasku-, hiihto-, kylpylä- ja muiden vapaa-ajanvaatteiden lisäksi lakanat, pyyhkeet ja muut tykötarpeet ja ne pikku-Koon kamat. Rasvat, lääkkeet, ruoat, vaipat, vaatteet. Lämpimiä vaatteita, vaihtovaatteita, yöpukuja, hienosteluvaatteita, mökkivaatteita jne. Mitä siitä, että mökissä on pesukone? Kyllä silti kannattaa pakata vaatteet vähintään kolmen vauvan tarpeisiin.

Nyt ymmärrän myös sen, miksi lapsiperheisiin ostetaan aina farmariauto.

Lähes kuuden tunnin matka tämän röykkiön keskellä tuntui aika pitkältä. Mutta siitä huolimatta pikku-Koon kakkavaipan vaihto onnistui bussipysäkillä mainiosti.

Automatka sujui vauvan osalta mahtavasti. Alkupätkän hän leikki uusilla leluillaan (hyvä äiti, tämä oli järkevä oivallus), nälkä taittui korvikepullolla ja pussiruoalla, ja viimeiset neljä tuntia hän nukkui yöuntaan.

Reissaaminen vauvan kanssa ei siis ole ollenkaan raskasta. Reissaaminen liikaa pakkaavan naisen kanssa sen sijaan on.