Yritys nro. 2: Yhteinen ravintolaillallinen
Viimeksi se päättyi ikävästi. Kannoin vedet silmissä kauhusta huutavaa lasta ulos ravintolasta nälkä vatsassa kurnien. Annos ei ollut ehtinyt vielä edes pöytään. Eilen päätimme yrittää uhkarohkeasti uudestaan.
Olin huomannut lounaalla, että Nokian Pepperissä vietetään bliniviikkoja ja päätimme lähteä yhdessä herkuttelemaan. Pikku-Koo on toki ollut ravintoloissa harva se viikko, mutta ei illallisilla. Siksi hieman etukäteen jännitimme, kuinka meidän käy. Vauva kun saattaa iltaisin olla melkoisen kiukkuinen.
Valmistauduimme lähtöön hyvin. Tyttö nukkui pitkät iltapäiväunet, syötimme hänet ja pakkasimme mukaan viihdykettä. Emme olleet ottaneet huomioon, että viikonloppuisin Pepperiin olisi kannattanut tehdä pöytävaraus. Saimme kuitenkin varatun pöydän, kun lupasimme olla ulkona puolessatoista tunnissa.
Pöytä oli sellainen, johon ei saanut syöttötuolia korokkeen vuoksi. Ennen blinien saapumista pikku-Koo istui isänsä sylissä ja nautti suunnattomasti saadessaan katsella vilinää. Useissa pöydissä istui lapsiperheitä, joten ketään tuskin haittasi ravintolaan tuotu vauva.
Annosten tultua istutimme tytön turvaistuimeen penkin päähän.
Kitinä alkoi heti. Mutta ha-haa! Olimmekin varautuneet hätään parhaalla mahdollisella tavalla; maissinaksuilla! Niin kauan, kun pikku-Koolla oli kädessään tuo kulinaristinen herkku, saimme syödä kaikessa rauhassa.
Otimme bliniemme täytteiksi mätiä (totta kai!), kylmäsavulohta ja savuporoa tuorejuustossa. Annoksiin kuului tietysti myös smetana, punasipuli ja suolakurkku. Ai nam, miten hyviä ne olivatkaan! Jälkiruoaksi jäätelöannos ja iso-Koolle irish coffee.
Oli sen verran nälkä, että muistin ottaa kuvan vasta tyhjistä lautasista.
Tyytyväinen pikku-Koo killitti loppuun saakka iloisena ympärilleen. Kotona uni tuli iltapuuron jälkeen nopeasti.
Lisää tällaisia iltoja!
