Vauvan kanssa valokuvanäyttelyssä

Tehdashallit raikuivat, kun seitsemän kuukautta vanha tyttö ja 1,5-vuotias poika valloittivat taidenäyttelyn Tampereen Siperiassa. Rauhallinen taidenautiskelu ei kuvaa parhaalla mahdollisella tavalla käyntiämme, mutta reissu oli silti kannattava. 

Tutustuimme pikku-Koon, ystäväni ja hänen poikansa kanssa Taidehalli TR1:ssä olevaan valokuvanäyttelyyn Ryhmä 11: Suomi. Näyttely on 11 suomalaisen nuoren kuvajournalistikollektiivin yhteisteos.

nayttely2.jpg

Kuva kaapattu kollektiivin sivuilta täältä >>

Kokonaisuus oli upea ja toi esiin jotakin todella ominaista suomalaisuudesta. Alakuloisuutta, luontoa, sisäänpäinkääntyneisyyttä, surullisia ihmiskohtaloita, mutta myös iloa ja rakkautta.

Itseäni kosketti eniten Miisa Kaartisen Mauri -sarja, joka kertoo laitokseen suljetun, puhumattoman Maurin tarinan. Touko Hujasen Joulupukki -teossarja kirvoitti parhaat naurut (vaikka oli samalla hieman surumielinen),  Maija Tammen Removals ällötti ja Rami Hanafin Kukaan ei jäänyt sinne laittoi ajattelemaan rauhanturvaajien työtä eri silmin. Näyttely sai aikaan siis kunnon tunnekavalkadin, niin kuin hyvän taiteen mielestäni pitääkin.

Olimme näyttelyssä keskellä päivää ja saimme olla hallissa täysin keskenämme. Ketään ei siis häirinnyt kaikuvassa tilassa ääntään kokeileva pikku-Koo tai pitkin lattioita konttinut vähän suurempi kaveri. Museon (mies)työntekijä kävi jopa erikseen sanomassa kuinka hauskaa on, että taide saa aikaan niin suuria tunneryöppyjä. Pikku-Koo kiljui kiitokseksi vähän lisää.

Tämän kokemuksen perusteella lähden vauvan kanssa taiteen pariin toistekin!

nayttely.jpg

Kukkuu! Kävimme myös samoissa tiloissa sijaitsevassa Mediamuseo Rupriikissa.

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Suosittelen

Mikä ristus ny o, ku ei aharista

Otsikon eteläpohjalainen sanonta sen kiteyttää; elän elämäni onnellisinta aikaa, ehdottomasti. Havahduin tällä viikolla siihen, että oman rakkaan perheeni lisäksi minulla on elämässäni rikkaus, joka sulostuttaa arkeani valtavasti.

Tuo rikkaus on ystävät. Olen kaiken lisäksi vieläpä niin onnekkaassa asemassa, että heistä moni jakaa kanssani samankaltaisen elämäntilanteen.

kamut.jpg

Pikku-Koo kamuineen.

Seinät eivät kaadu huonoinakaan viikkoina niskaan, kun päivänsä voi viettää parhaassa mahdollisessa seurassa. Kaloreita ei lasketa, kun kahvikupin (tai kolmen) viereen ladotaan kakkua, croisantteja, keksejä ja suklaata.

Maanantaina saimme kylään kaksi netissä tapaamaani äitiä vauvoineen. Heistä on tullut meille todellisia sydänystäviä. Tiistaina tapasin lounaan ja kirpparikierroksen merkeissä rakasta ystävääni, jonka tapasin ensimmäisessä Tampereen-työpaikassani vuonna 2000. Hänen pieni suloinen tyttövauvansa on kummityttöni.

Tänään luvassa on mammautuineita ex-kollegoita lounastapaamisessa ja sen jälkeen iskemme valokuvanäyttelyyn opiskeluajoilta vierelleni jääneen rakkaan ystävän ja hänen pienen poikansa kanssa.

Loppuviikolla kylään on tulossa vielä toinenkin opiskeluaikainen ystävä poikineen.

Olen onnistunut tekemään elämässäni jotakin oikein, kun niin moni ihanaakin ihanampi ihminen haluaa viettää kanssani vapaaehtoisesti oikein. Enkä voisi olla kiitollisempi. Asia kun ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Kunpa rakas tyttäreni saisi tulevaisuudessa vierelleen yhtä tärkeitä ihmisiä.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli