Kotiimme on saapunut pääasiassa lahjoina jo nyt valtava määrä leluja. On ihania pehmonalleja, heliseviä härpäkkeitä ja kirkkaan värisiä muovijuttuja.

Äiti tykää eniten niistä ihanista herkistä jutuista, mutta vauva on eri mieltä. Tässä vauvan ja äidin top 3 lelut, tytär ei ole selvästikään äitinsä kanssa samoilla linjoilla.

Vauvan 1.

Soiva kammotus, jonka ostin kirpparilta kahdella eurolla. Valot vilkkuvat ja sävelet soivat eri napeista painamalla tai vääntämällä. Vauvan mielestä tämä on niin ihana, että hän oppi kääntymään vatsalleen toisen kyljen kautta päästäkseen lelun luokse.

Vauvan 2.

Muovinen Fisher-Pricen lelu, joka on tullut meille perintönä toiselta vauvalta. Aika ruma, mutta pikku-Koon mielestä aivan i-ha-na.

Vauvan 3.

Kaikki rapisevat ja värikkäät roskat, kuten tässä isän ja äidin itsenäisyyspäivän eväiden kuoret.

Äidin 1.

Ihana lahjaksi saatu sieni, joka helisee. Sieni nousee aina uudelleen pystyyn kaadettaessa. Mikä roolimalli! Pikku-Koon mielestä ”ihan jees”. Ehkä tämän aika on vähän myöhemmin.

Äidin 2.

Sophie-kirahvi perinteisessä muodossaan ja puruleluna. Nämä ihanuudet olivat vielä hetki sitten pikku-Koon suosikkeja, mutta nyt eivät jaksa kiinnostaa kovinkaan kauaa. Iso-Sophie sai vastaanottaa aikoinaan vauvan ensimmäisiä hymyjä, onneksi ihan ensimmäiset tulivat kuitenkin äidille ja isälle. 

Äidin 3.

Legendaarinen hymynaamahelistin on peräisin omasta äitiyspakkauksestani. En voi ymmärtää, miksei tämä muka kiinnosta? Hymyilevä naama ja kaikki. Mutta ei, tylsä on.

Saa nähdä, onko makujen ristiriita pysyvää laatua.