Tavallinen äiti ja tavallinen vauva
Espoon seurakuntasanomissa julkaistu Maaret Kallion kolumni Tavallisia äitejä kiertää parhaillaan sosiaalisessa mediassa ja kolahti. Juuri sellainen olen minäkin, ihan tavallinen äiti. Ja tuo ihana vauvani on ihan tavallinen vauva.
Olen kokenut ahdistavaksi sen, miten paljon äideiltä nykyään vaaditaan. Täytyisi elää raskausaika lähes kokonaan syömättä ja juomatta, kerätä vain muutama raskauskilo, olla stressaamatta ja hyvänen aika, ainakaan ei saisi olla surullinen! Etteivät vaan negatiiviset tunteet tarttuisi sikiöön. Pitäisi liikkua, muttei liikaa ja tehdä mielikuvaharjoituksia.
Synnytyksen jälkeen tulisi palautua muutamassa viikossa ja alkaa olla Se Täydellinen Äiti. Täydellinen äiti käyttää kestovaippoja, imettää lastaan taaperoikään, kantaa vauvaansa kaiken päivää hamppuliinassa ja tekee itse soseet oman maan juureksista.
Täydellinen äiti lukee, laulaa, tanssii, loruttelee, rytmihyppii ja tekee teatteriesityksiä vauvalleen kaiken päivää ja päiväuniaikaan siivoaa kotinsa samalla kun kokkaa ruokaa.
Ja Se Täydellinen Vauva oppii paljon muita ikätovereitaan aikaisemmin hymyilemään, nauramaan, juttelemaan ja liikkumaan, koska täydellinen äiti on tehnyt kaiken oikein. Hän myös pysyy terveenä täydellisen äidin täydellisen äidinmaidon vuoksi ja kasvaa kohisten.
Minä olen ihan tavallinen äiti. Rakastan lastani yli kaiken, mutta joskus väsyn. Käytän kertakäyttövaippoja ja varmasti annan joskus myös purkkiruokaa. Ja uskallankohan edes sanoa; olen melko varma, että lapseni syö joskus einespinaattilättyjä. Laulan, luen ja tanssin, mutta joskus istun vain sohvalla ja katson televisiota.
Myös vauvani on ihan tavallinen. Hän oppii asiat ihan tavalliseen tahtiin ja kasvaa tavallista käyrää. Minulle hän on ihmeellisin otus maailmassa, mutta muiden mittapuussa ihan tavallinen.
Eikä meidän kummankaan tarvitse olla yhtään sen enempää.
