Aloin raskauden alkuvaiheessa virkata tulokkaalle vauvanpeittoa isoäidin neliöistä. Valitsin värit sen mukaan, että ne sopisivat sekä tytölle että pojalle, koska emme tienneet vielä vauvan sukupuolta.

Sain peiton valmiiksi ennen vauvan syntymää – tai ainakin melkein. Tylsin vaihe, eli päättely, jäi tekemättä. Ja sitten se peitto unohtui.

Lähes valmis.

Kristaliina kirjoitti Puutalobaby-blogissa käsityöikuisuusprojektistaan ja päättelyn ahdistavuudesta. Silloin minä sain inspiraation. Nyt perhana teen sen vauvanpeiton valmiiksi. Onhan vauvakin jo viisi kuukautta vanha.

Seuraava ongelma oli työn löytyminen. Kun sain sen vihdoin kaivettua esiin keittiörättien alta, ahdistuin taas päättelemättömien lankojen määrästä.

Täytynee vielä lisätä, että en todellakaan ole käsityöihminen. Kävin koulussa puukäsiyötunneilla ja opettelin uudelleen virkkaamaan pari vuotta sitten. Tämäkin peitto on täynnä virheitä, mutta olisipa kuitenkin minun tekemäni.

Nyt se valmistuu. Pääteltävä lanka kerrallaan.