Vesa Keskisen ostos”paratiisissa”

Matkalla isänpäivän viettoon poikkesimme Tuurin Veljekset Keskisellä. Kutsuako tuota paikkaa nyt ostosparatiisiksi vai -helvetiksi.

Keskisen kyläkauppa on sopivasti mummola-matkamme varrella, joten piipahtaminen ei pidennä matkaamme lainkaan. Tämän vuoksi paikassa tulee käytyä silloin tällöin.

Olen käynyt Keskisellä ostoksilla lapsuudestani saakka, enkä siksi näe paikassa mitään hohdokasta. En voi ymmärtää, miksi joku lähtee into piukeana bussilla Etelä-Suomesta asti vain päästäkseen Tuuriin. Suuri se on ja joskus sieltä saa jotakin halvalla. Mutta yleensä tavara on ihan normaalihintaista ja sitä samaa, mitä saa joka paikasta muualtakin.

Halpa tavara on suurimmaksi osaksi hirveää krääsää, jota en ottaisi ilmaiseksikaan. No joo, sisäänheittotuotteet ovat toki aidosti halpoja. Mutta niiden ostajat tuhlaavat satoja euroja muihinkin tuotteisiin, ja Vesa Keskinen myhäilee kartanossaan tyytyväisenä.

keskinen.jpg

Unelmien kenkäkauppa

Nämä ostoskeskukset ovat kyllä järkeviä paikkoja lapsiperheille. Kaikki tarvittava on saatavilla samasta paikasta, lapsen voi lykätä ostoskärry istuimeen (jossa pikku-Koo nautti taas olostaan valtavasti) ja lastenhoitohuoneet ovat yleensä hyviä.

Tällä kertaa ostimme isänpäivälahjat papoille sekä pikku-Koolle kylpyankkoja ja kannutusämpärin. Siis sellaisen, joka vauvauinnissa käskettiin hankkimaan. Itse olisin shoppailuholistina voinut vielä kierrellä pitkänkin aikaa. Miehen otsaryppy alkoi kuitenkin olla jo sitä luokkaa, että kävelin kiltisti kassalle.

Ai niin, onhan Tuurissa yksi asia, jonka vuoksi voisin ajaa paikan päälle vähän kauempaankin. Nimittäin Nahkapaikka! Se on ihan mahtava kenkäkauppa, josta olen ostanut kymmeniä pareja kenkiä. Nyt se oli kyllä valitettavasti jo sulkenut ovensa, enkä päässyt kuolaamaan itselleni uusia talvikenkiä.

Muoti Ajattelin tänään Ostokset

Vihdoin hän on isä

Tänä vuonna saan vihdoin kutsua häntä isäksi. Niin pitkään sitä toivoimme.

isa.jpg

Kahden vuoden ja neljän varhaisen keskenmenon jälkeen vuosi sitten isänpäivänä odotimme jo salassa. Kädet hakeutuivat vatsalleni, jonka sisuksissa kasvoi pikkuruinen alkio. Jospa ensi vuonna saisin herättää mieheni onnittelulaululla vauva sylissäni.

Hankalimpina aikoina surin eniten sitä, etten voi antaa miehelleni sitä suurta tunnetta, minkä vain oma lapsi voi herättää. Seurasin salaa itkien, kun hän katseli Facebookissa parhaiden ystäviensä kuvia. Kuvia, joissa isät pitivät lähellään lapsiaan silmät tunnetta täynnä.

Nyt hän on viimein tässä ja viimein olemme isä ja äiti. Nyt silmäni kostuvat kyyneliin katsellessani isän ja tyttären välistä suurta ja pyyteetöntä rakkautta.

Kuinka hyvä isä hänestä tulikaan.

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Syvällistä