Tiedättekö sen tunteen, kun maito herahtaa rintoihin, ja tajuat samalla, että perhana. Mulla ei ole tissiliivinsuojia. Reagointiaikaa on nanosekunti, tai paitasi on kauniisti märkänä.

Kaikki alkoi aamulla, kun nukuimme pommiin. Heräsin yöpaidassa vauva vierelläni kymmeneltä, kun puoli yhdeltätoista piti olla jo kaukana muualla. Hirveän härdellin keskellä muistin kyllä pukea vauvalle kaikki asiaan kuuluvat varusteet, mutta omat tissit jäivät suojaamatta.

Kaikki meni hyvin, kunnes tuli lounasaika. Menimme ystäväni ja hänen vauvansa kanssa Nokian Pepper-ravintolaan, joka olikin täysin uusi tuttavuus. Kesken herkullisen keitto-salaattilounaan se tapahtui. Tisseissä kävi ”se tunne” ja tajusin suojattomuuteni. Ehdin pohtia puolen sekunnin ajan seuraavaa: Kumpi on nolompaa, istua ruokapöydässä isot maitoläntit tisseissä vai tunkea tässä kesken kaiken lautasliinat rintaliiveihin?

Päädyin lautasliinoihin, jotka jättivät ihanat muhkurat paitani alle. Vaihvihkaa vilkuilin ympärilleni, mutta kukaan ei tuntunut kiinnittäneen huomiota episodiin.

Voiko työmiesten keskellä imettää?

Lounaspaikkana Pepper oli kelvollinen. Kahden vauvan kanssa sovimme ravintolaan hyvin, kun minit olivat turvakaukaloissaan. Vaunuilla olisi ollut astetta haastavampaa päästä sisään muutaman rappusen ja kapean oven kautta.

Salaattipöytä oli kohtalainen ja tänään tarjolla ollut bataattisosekeitto erittäin maistuvaa. Pikku-Kookin pärjäsi hyvin nahkapenkkien kulmassa makoillen.

Imettäminen ei kuitenkaan onnistunut, vaikka minä en yleensä häpeile vauvan nälän edessä. Viereisissä pöydissä parveili hirmuinen määrä raavaita Nokian Renkaiden työmiehiä, ja minusta tuli yhtäkkiä häveliäs. Vauvan lounas sai tällä kertaa odottaa.