Pahuuden pesä vai viatonta viihdettä?
Torstain virkistykseksi päätimme lähteä vauvakinoon, joka on ajatuksena samaan aikaan ihan päätön ja mahtava.
Elokuvateatterin aula muuttui vaunuparkiksi.
Leffana tässä kuussa esitettiin ranskalainen hömppäkomedia Le Chef – Rakkaudesta ruokaan. Elokuvasta enemmän kertoo mukana ollut Birdcherry Aasinsiltoja-blogissaan. Tampereella Cine Atlaksen ykkössalin ruutua tuijotti katsomollinen mammoja ja vauvoja, vain muutama isä oli rohjennut mukaan.
Olin viimeksi vauvakinossa pari kuukautta sitten, ja silloin mieheni ihmetteli asiaa. ”Häh. Miksi vauvoille näytetään elokuvia ja millaisia ne ovat?”
Vaikka käytännössä elokuva pyörii aikuisia varten, killitti yksi jos toinenkin pikkuruinen silmäpari valtavaa kangasta. Pikku-Kookin oli ihmeissään, ”siis wau mikä telkkari!” (Juu, ei saisi antaa vauvan katsella elokuvaa, tiedetään.)
Kidutusta vauvoille?
Vauvakinossa elokuva esitetään pienemmillä äänenvoimakkuuksilla valoisassa salissa, jossa vanhemmat voivat vauvojensa kanssa liikuskella ja tarvittaessa poistua tilasta. Pikku-Koo ainakaan ei tunnu välittävän tilanteesta mitään, vaan ottaa välillä maitohörppyjä ja torkkuja mamman turvallisessa sylissä.
En siis yhdy Sosiaalijärjestö Nuorten Ystävien pääsihteerin Arja Sutelan aiemmin julkisuudessa esittämiin väitteisiin siitä, kuinka elokuvateatterit (ja marketit, ja ja ja) ovat paha paha paikka vauvoille. (Lue lisää Iltalehden jutusta täältä.)
Tunnustan. Minä raahaan vauvaani useana päivänä viikossa keskelle ihmismassoja. Vauvakinon lisäksi käymme marketeissa, kauppakeskuksissa, muskarissa, vauvauinnissa, kyläpaikoissa, ravintoloissa, kahviloissa ja missä vielä. Pikku-Koo osaa nukahtaa, ruokailla, hymyillä, jutella ja kujertaa joka paikassa.
Lähteminen on tietoinen asia. Haluan kasvattaa ihmisen, jolle uudet tilanteet, paikat ja ihmiset ovat luonnollinen asia. Sellainen olen itsekin. Syynä on myös se, että kaipaan ympärilleni ihmisiä. Tulisin hulluksi, jos joutuisin viettämään kaikki päiväni neljän seinän sisällä. Ja silloin kärsisi vauvakin.
Tästä huolimatta rauhoitan aina vähintään kolme päivää viikosta pelkälle kotirötväilylle.
Kaupungin paras lastenhoitohuone
Cine Atlas on mahtava valinta vauvakinolle, sillä samassa rakennuksessa voi lisäksi hoitaa lounaan, kahvittelun, shoppailun ja mikä parasta, vaipan vaihdon. Uudistuneen Koskikeskuksen lastenhoitohuone kun on oikeastikin kaupungin paras!
Meidän kolmen äidin ja kolmen vauvan seurue nautti tällä kertaa lounaansa Manhattan Stake Housessa ja kahvinsa Arnoldissa. Nam. (Tai no, mun lounas oli aika pahaa. Mutta donitsi oli nam.)