Potta tuli taloon
Yhdeksän kuukauden kypsässä iässä pikku-Koo sai oman potan. Ei siksi, että olisin päättänyt tekeväni hänestä jo kuivan, vaan siksi, että ajattelin aloittaa tutustumisen pikku hiljaa.
Pari kertaa potalla on jo käyty ihmettelemässä, mutta mitään sinne ei ole vielä tuotettu. Yksi palikka kolahti kyllä pohjalle mukavasti jalkojen välistä.
Kävinpä sitten ostopäätöksen jälkeen tutustumassa aiheeseen Pilttipiirin sivuilla. Persiilleenhän se meni, jos noita ohjeita on uskominen.
”Pottaan voi tutustua jo vuoden ikäisenä, mutta varsinaisia tuloksia voidaan odottaa vasta parin vuoden iässä.”
No jaa. Ei kai se niin nuukaa ole. Muutama kuukausi sinne tai tänne.
”Otollinen aika pottaharjoitteluun on silloin, kun lapsi itse tiedostaa pissan olevan tulossa. Tämän lapsi osoittaa esimerkiksi vetämällä vaippaa sivuun tai menemällä pöydän alle pissalle.”
Juu ei se kyllä vielä tuollaisia tee.
”Potta otetaan esiin vain vessassa, sitä ei pidetä lastenhuoneen lelulaatikkona.”
Ai hitsi, pitäisikö se kantaa pois tuosta olohuoneen lattialta lelukopan vierestä?
”Samoin kuin lapsella on ruoka-ajat, hänelle on hyvä opettaa säännölliset potta-ajat. Potalla istumista voi kokeilla heti aamulla ja ruokailun päätteeksi.”
Olen niin huono näissä säännöllisyyksissä. Kuinka sen voisi muistaa, että vauva pitää heti herättyään laittaa potalle?
Jospa me nyt vaan vähän ihmeteltäisiin pottaa ja alettaisiin kunnon harjoittelu myöhemmin.
Lisäksi minä voisin pysyä poissa nettisivuilta ja käyttää omaa maalaisjärkeäni.