Rakkain joulukoristeeni

Lapsena joulu alkoi siitä, kun äiti kaivoi esille tutut keltaiset pahvilaatikot. Niiden uumenista kaivettiin esille ne samat jokajouluiset koristeet lasten katsellessa vieressä silmät jännityksestä tuikkien.

Hartaan varovasti lasienkelit nostettiin takan reunukselle, kulkushimmeli selvitettiin sokuistaan oven pieleen ja kulunut tontturivistö ripustettiin porraspäähän.

Itselleni ei ole vielä kertynyt suurta arsenaalia joulukoristeita, mutta jo nyt joukossa on muutama helmi. Ne kaivoin esiin tänään. Ja varsinkin tämä koristeryhmä teki sen; aloitti joulun meidän perheessämme.

Tämän jouluseimen on tuonut meille siskoni perheineen Etiopiasta. Sen hahmot on tehty käsin kuurojen koululla. Ja se on ihana.

Toivon, että tulevaisuudessa pikku-Koo muistelee perhejoulujamme samalla lämmöllä, millä itse muistelen omiani. Ja ehkä muistoihin liittyy myös tämä rakas seimi.

Jonka savesta tehdyillä hahmoilla ei muuten leikitä!