Vaatekokoprobleema

Vaatekoosta seuraavaan siirtyminen on aivan hirvittävän hankalaa. Asiaan liittyy haikeutta, iloa ja kiintymystä – tunteita, jotka tekevät siitä elämää suuremman probleeman. 

Nyt elämme murrosaikaa. Pikku-Koo on siirtymässä pikku hiljaa 74-senttisiin vaatteisiin. Olen jo useamman viikon ajan tehnyt seuraavaa toistuvaa mantraa: pakkaan 62-senttiset vaatteet pois ja hetken päästä kannan ne takaisin kaappiin. ”Jos ne vielä hetken mahtuisivat, tämäkin body on niiiin ihana!”

62 ulos, 74 sisään.

Tytön vaatekoko on nyt siis 68, mutta osa 62-vaatteista ovat olleet vielä hyviä (huh mikä ero muuten eri valmistajien välillä! Tutan 62 on sama kuin jonkun muun 74.). Eilen kaikki sopivat yöppärit olivat pesussa, joten kaivoin laatikosta 74-kokoisen. Ja voi apua, se oli sopiva!

Nyt otin laatikon kokonaan esille ja nostin kaappiin ihania uusia vaatekappaleita. Niitä, joita katsoin vain hetki sitten kauhistellen ”nämä ovat niin valtavan suuria, koskahan nämäkin oikein voi ottaa käyttöön?”.

On siis todettava, että pian puolivuotias pikku-Koo on jo niin suuri. Snif! Missä on pieni vauvani, joka oli hukkua 50-senttisiin vaatteisiin? Ja samaan aikaan; onpa ihanaa, kun hän on jo niin iso!

Tämän ristiriidan edessä olen aivan avuton. Älä kulta kasva enää, mutta ihanaa kun kasvat!

Ja en edes viitsi aloittaa vaippakoon vaihtamisen vaikeudesta! Nyt on edessä koosta 3 kokoon 4 siirtyminen ja se ahdistaa ihan hulluna. 3 on jo vähän pieni ja 4 vähän suuri. Voi voi, alkoipa ahdistaa.