Valuva pulkkailija

Ostimme pikku-Koolle vauvapulkan, vaikka toinen ei vielä edes kunnolla istu. Ja lähdimme tietysti myös pulkkailemaan epäluuloinen vauva mukanamme.

Pehmustimme pulkan lampaantaljalla ja vyötimme tytön pulkkaan kuuluvalla remmillä kiinni. Pikku-Koo katsoa tapitti pulkastaan hievahtamatta. Hän ei varsinaisesti hihkunut riemusta, muttei myöskään itkenyt harmista.

Pian kävi ilmi, että lampaantalja-haalari-yhdistelmä oli huono. Vauva valui istuma-asennosta makoilemaan alta aikayksikön. Muutenhan tuo ei olisi haitannut, mutta pelkäsimme vauvapulkan istumaosan painavan tytön selkää.

Nostimme tytön takaisin istumaan ja jatkoimme matkaa. Ja hetken kuluttua nostimme tytön taas takaisin istumaan ja jatkoimme matkaa. Ja hetken kuluttua… No, ymmärtänette yskän.

Luulenpa, että pulkkaileminen oli ihastuttavampi kokemus vanhemmille kuin vauvalle. Kyydistä tyttö kuitenkin näki ympärilleen vaunuja paremmin ja alla vilistävä lumihanki oli pikku-Koon mielestä hurmaava.

Järven jäälle päästyämme pieni pulkkailija väsyi ja pääsi kotiin isin turvallisessa sylissä.