Vauvan seksuaalikasvatus – pilasinko sen?

Olemme mieheni kanssa puhuneet muutamaan otteeseen lapsen seksuaalikasvatuksesta ja sen vaikeudesta. Meillä tuo ei kuitenkaan onneksi vielä ole edessä viisikuukautisen vauvan kanssa, vai onko?

Aamulehdessä oli viime viikon tiistaina (27.11.2012) Tuija Yli-Lonttisen juttu lasten seksuaalikasvatuksesta. Artikkeli nousi mieleeni taas tänään, kun pesin pikku-Koon jättimäistä kakkayllätystä.

Artikkelissa Puhu ajoissa seksistä on haastateltu MLL:n päivystysohjaajaa ja seksuaalineuvojaa Pauliina Lyttistä, jonka mukaan seksuaalikasvatus alkaa jo vauvaiässä.

”Kun vauvalle esimerkiksi vaihdetaan vaippoja, ei saisi ilmeillä tai puheilla näyttää inhoavansa kakkaa. Lapselle voi jäädä mielikuva, että alapää on jotain pahaa ja kauheaa.”

Apua, olenko pilannut jälkikasvuni seksuaalisuuden? Tänäkin aamuna rota-rokotteen jälkimainingeissa järkyttävän hajuista kakkaa oli joka paikassa. Ilmeistäni ja eleistäni näki sen varmasti. Entä mieheni, jonka olen kuullut huutavan ”herranjumalaa” monta kertaa vaippakatastrofin edessä?

Älykäs vauva

Jos näin olisi, emmekö me kaikki olisi pilattuja? Uskoisin herranjumalien, hyhhyiden ja epäuskoisten ilmeiden olevan tuttuja jokaiselle lapsiperheelle. Monen olen kuullut jopa yökkivän sinapin äärellä.

Uskon vauvojen älykkyyteen. Jo aika pieni lapsi osaa laskea yhteen 1+1. Kun kakkaan, siitä seuraa usein tietynlainen reaktio, joka liittyy vaippaan turahtaneeseen tuotokseen.

Tätä tärkeämpänä pidän toista jutussa mainittua seikkaa. Artikkelin lopussa on listattu eri ikävaiheille vinkkejä. 0-2-vuotiaiden kohdalla lukee muun muassa:

”Osoita minulle kaikin tavoin, että kehoni on hyvä.”