Viettelys, lankeemus ja täyttymys

Tiedättehän, että ihmisellä on… noh, tarpeita. Niitä, jotka eivät ole elämisen kannalta aivan välttämättömiä, mutta kuitenkin. Tärkeitä.

Sitä ajattelee olevansa vahva ja pärjäävänsä ilmankin. Kolme viikkoa, eihän tuo nyt ole mitään. Varmaan on joskus ollut pitempiäkin taukoja, et vaan muista. Ja ensin meneekin ihan hyvin. On kaikkea muuta, niin paljon tapahtuu ympärillä ja koko ajan ettei sitä ehdi kaivatakaan. Joskus iltasella, niinä yksinäisinä hetkinä muistaa että ai niin, nyt olisi kyllä kiva jos sitä olisi. Mutta eihän tässä mitään, pärjäillään. 

Mutta sitten.

Kävelet ensin ohi, pysähdyt ja kävelet takaisin. Katsot kerran ja sitten vielä toisen kerran. Annat katseesi valua himokkaasti pitkin sen tummaa pintaa, ojennat jo käden sitä kohti mutta vedätkin sen takaisin. Ei, en voi. Ei se kuitenkaan ole yhtä hyvää kuin kotona.

Yrität paeta, mutta et pysty ottamaan askeltakaan. Sen vetovoima on liian suuri. Käännyt takaisin sitä kohti, ojennat käden ja kutsut sen luoksesi. 

Antaudut.

Täten siis tiedoksenne saatan, että KaDeWe-tavaratalon herkkuosastolla myydään salmiakkia.

Kuin myös ehkä miljardia muuta asiaa. Kannattaa käydä.