Se on tullut todettua jo aikaisemmilla retkillä, että minä ja Berliini jaamme samanlaisen aamiaiskäsityksen: pitää olla montaa sorttia eikä ruoka saa missään tapauksessa loppua kesken. Berliiniläiset ovatkin todellista aamiaiskansaa: frühstückia on tarjolla useimmissa kahviloissa jopa pitkälle iltapäivään, yökukkujatkin saavat siis ymmärrystä osakseen. Mutta jos kerran aamiaiselle pääsee ihan omassa kotikorttelissa, niin kannattaako sen perässä lähteä toiselle puolelle […]
