Ladataan...

Vaikkakin syksyn värit valtaavat luonnon, niin poikkeuksellisesti useampana päivänä on ollut lämmintä vielä 20 astetta. Aamuisin on koleaa ja Juliuksen saa pukea takkiin ja pipoon, mutta hoidosta hakiessa lapsi on t-paidalla ja kädet ovat täynnä vaatteita.

Nyt kun sadepäivät näyttää lisääntyvän on viimeistään käännettävä katse tulevaan viileään syksyyn sekä talveen myös vaatteiden osalta. Olen kaivanut kaapista välikausi- sekä toppahaalarit mallattavaksi. Luulen, että jäbä on kasvanut niistä ulos, joten tarvittaessa ehtii vielä tilata uudet.

Iltaisin on mainiosti pärjännyt tällä asulla, joka Juliuksella on kuvissa. Pipo, huppari, kaulahuivi sekä silloin tällöin kevyet lapaset. Tuulisina iltoina on lisäksi päällä ollut tuulitakki ja -housut. Ehkäpä tuulipuvun alle vaatekerroksia lisäämällä se kombo voisi toimia pitkälle syksyä.

Vilkkukengät on wishiltä. Juliuksen lempparit, sillä hän ei millään meinaa valita kenkätelineestä muita kenkiä. Pian niistä on kuitenkin luovuttava, koska jäävät pieniksi.

Adidaksen asulle annan isot kehut. Asu on kokoa 80, ja ollut meillä käytössä kahdeksan kuukautta. Tällä hetkellä Juliuksella vaatteet ovat 92 kokoisia, ja Addun housut jätin vasta viime viikolla pois käytöstä, kun eivät kyykkyyn mentäessä enää pysyneet napakasti ylhäällä. Takki kuitenkin on edelleen täysin passeli. Materiaaliltaan asu on pehmeää ja ollut kyllä ehdottomasti yksi lemppari vaatteista Juliuksella. Suosittelen!

Kaulahuivin neuloin itse viime talvena. Huivi on tuubimainen, joka on tehty joustavalla neuleella langasta mikä heijastaa. 

Sadevaatteet Juliukselle olen hankkinut jo hyvissä ajoin ja niille taitaakin olla käyttöä jo lähipäivinä. Niistä lisää myöhemmin!

Nyt istahdan takkatulen ääreen, ja nautin sateen ropinasta ennen kuin haen Juliuksen päivähoidosta.

Ladataan...

Ladataan...

..jolla ei ole karvaisia käyttäjiä!

Me asumme asutusalueella ja lähitalojen naapureilla on kissoja. Osalla kissat ovat täysin sisällä, mutta muutama kulkee ulkona. Ensimmäisenä talvena kissat eivät uskaltaneet edes suunnitella tuloaan meidän pihaan sillä edellisellä talon omistajalla oli koiria. Nyt kun meillä ei ole koiraa eikä siten kissoilla uhkaa, ovat ne leventäneet reviiriään ja kulkevat omia polkujaan meidän pihan poikki.

Suurta vahinkoa kissat eivät pysty aiheuttamaan, mutta sitäkin epämiellyttävämpiä. Talvipakkasella naapurin kissa kävi meidän autokatoksessa tuulen suojassa pissillä ja haju oli karsea. Asutusalueilla varmaan on säädöksiä lemmikkien irtipitämisestä jne. mutta.. Milläpä sen kissan omalle takapihalle rajaa, jos ei halua valjaissa pitää... 

Joka tapauksessa, lemuavan autokatoksen kanssa vielä pärjää mutta se mitä en siedä, on että lapsen leikkipaikka olisi kissan vessa. Ja koska halusin Juliukselle omaan pihaan hiekkalaatikon, kun hän hoitopaikassakin viihtyy siinä leikkimässä, niin meille ratkaisu oli tämä kannellinen hiekkalaatikko. 

Laatikko on tilattu Biltemasta, ja siinä on taittuva kansi. Kansi suojaa laatikkoa kielletyiltä vierailijoilta ja kun kannen avaa, tulee molemmin puolin laatikkoa söpöt lasten penkit. 

Laatikon käyttöönotto oli melko työläs. Se piti itse käsitellä puuöljyllä eikä kasaamisestakaan suoriutunut ilman kaveria. Se on kuitenkin käytännöllinen; kansi on nopea avata sekä sulkea. Tämän lisäksi avattuna tämä on ihana pilkku pihapiirissä pienine penkkeineen ja nyt syksyn tullessa huomasin, että laatikko pysyy suht siistinä eikä ole täynnä puusta putoavia lehtiä! Laatikon ja hiekan alle on asennettu suodatinkangas, joten myöskään ruohon tupsuja ei pitäisi hetkeen tulla.

Pian täytyy suunnitella, miten laatikko säilytetään talven yli. Ihanaa kun syksy väreineen saapuu ja ulkona jaksaa touhuta ilman että helle vie voimat.

Ladataan...

Ladataan...

Tässä tulee meidän uusin sisustuspilkku! Vaikkakin tämä vaatii huolenpitoa, niin silti tuo ihanasti viherkasvien lisäksi eloa meidän olo- /ruokailutilaan. 

Ajatus akvaariosta muhi noin vuoden verran mielessä. Uutena akvaariota ei meille suunniteltu, vaan se tuli kaverin kautta. Jotenkin kynnys ei ollut niin korkea ottaa sitä vastaan ja kohdata kaikki siivoukset yms.

Jostain päähäni oli pinttynyt ajatus, että akvaarion hoito vaatii viikoittain tunti tolkulla aikaa ja se on yhtä veden kanssa läträämistä. Siihen vedoten tyrmäsin ensimmäiset kerrat ottaa akvaariota, kun sitä meille ehdotettiin. Kunnes sitten kesän alussa ehdotuksen lisäksi pyysin kertaamaan hoito-ohjeet. Sillä tiellä nyt ollaan :D

Akvaario on ollut meillä nyt noin kaksi kuukautta. Melko nopeasti juonesta sai kiinni ja hoito sujuu jo mallikkaasti. Putsaukset tehdään koko perhe yhdessä - Julius seuraa innoissaan laposta virtaavaa vettä ja muut toimenpiteet tehdään Tempen kanssa puoliksi. Eikä näin ollen aikaa kulu paljoa!

Julius on opetettu käyttämään akvaarion valokatkaisijaa. Aamulla herätessään hän sytyttää käskystä kaloille valon ja illalla sammuttaa sen. Annetaan Juliuksen myös tiputtaa monnille ruokanappula. Hän osaa jo mainiosti  sanoa "monni", ja usein aamulla herätessä on kiire sängystä katsomaan monnia.

Tällä hetkellä meillä on kahdeksan keltabarbia, kymmenen neontetraa, kaksi mustaneontetraa sekä partamonni. On suurennettu keltabarbien ja neontetrojen parvia pikkuhiljaa.

On tärkeää, että kalat viihtyvät altaassa. Haluan kuitenkin huomioida kasveja sekä somisteita hommatessa, että akvaario pysyy ns. yksinkertaisena ja hillittynä. Niin ettei siellä ole kaiken kirjavia somisteita. Sama pätee myös kaloissa - en halua kymmeniä eri lajikkeita mitä vaan akvaarioon mahtuu. Voi olla, että akvaario ei ikinä ole sisustukseltaan valmis. Tai ehkä joskus, kun on oppinut tästä harrastuksesta enemmän. Esimerkiksi kasveja hankin pikkuhiljaa lisää, sitä mukaan kun tiedän kuinka ne kasvavat ja miltä ne näyttävät meidän akvaariossa.

Siivouksen jälkeen on huojentunut olo. Kalojen kelpaa olla ja silmää miellyttää puhdas allas sekä kirkas vesi. Iltaisin on rauhoittavaa seurailla näiden veijareiden menoa. Jopa Juliuskin viihtyy sylissä pitkän tovin katselemassa.

Ladataan...

Pages