Miksi en julkaise Juliuksesta tunnistettavia kuvia?

Kun odotin Juliusta, tein silloin jo päätöksen että hänestä en tule julkaisemaan täysin tunnistettavia kasvokuvia nettiin. Tiukan linjan olen vetänyt siihen, että silmät eivät näy.

Pienen ajan sisällä olen saanut useamman kysymyksen tästä tai olen käynyt muutamien kanssa keskustelua aiheesta. Viimeisimpänä  meillä kävi serkkuni kylässä, hän oli vasta nyt nähnyt mummin kautta ensimmäisen kerran Juliuksen kasvokuvan eikä ennen tätä tiennyt miltä meidän mini näyttää.

Listaan nyt muutaman syyn ja kerron tarkemmin mitä on päätökseni takana. Varmasti suurin päätökseen vaikuttanut on kohta ykkönen, ja muilla ”syillä” on juuret siitä.

1. Minun työni

Työskentelen kiinteistönvälitysalalla ja olen kuvan kera lehti-ilmoituksissa. Tallaisella pienellä paikkakunnalla ei naamani ole kovin vieras. Lisäksi toiminta-alueemme on laajemmalla kuin Saarijärvi. Yleisesti ottaen tätä päivää on myös se, että sosiaalisen median kautta pidetään yhteyttä asiakkaisiin tai toisin päin. Facebookin tiedoissani on työpaikka, mutta työn tekoon en käytä henkilökohtaista profiilia. Ollaan kuitenkin niin samoilla vesillä, että profiilit ovat helposti löydettävissä ja minullekin on muutamia työyhteydenottoja tullut facebookin kautta. Ei ole salaisuus että minulla on lapsi, mutta jokin tunne sisällä haluaa että lapseni ei kuitenkaan ole yhtä ”tyrkyllä” kuin minä itse. 

2. Haluan että Julius itse päättää millä tavalla on somessa esillä

Kun itse olin pieni, äiti ja hänen ystävät usein kuvasivat kuvia ja videoita meidän touhuista. Niitä on esitelty vain albumista sukulaisille ja tutuille, onneksi. Olisi kamalaa, jos niitä löytyisi esimerkiksi facebookista 20 vuoden takaa. Ajatuksena myös se, että Julius ei tulisi häpeämään 20 vuoden kuluttua sitä minkälaisia kuvia olen hänestä julkaissut. Lapsi on lapsi, ja on luonnollista että kuvia tulee otettua vaikka minkälaisista tilanteista. Tätä ei pidä ymmärtää liian jyrkästi, mutta pointtina se etten antaisi Juliuksen valokuvakirjaa kenen vain luettavaksi nyt enkä tulevaisuudessa.

3. Söpöys ja tykkäykset

Onko joku eri mieltä siitä, että oma lapsi on söpöin? ;) Niinpä, niitä kuvia riittäisi satoja. En hamua julkaisemillani kuvilla tai julkaisuilla tykkäysennätyksiä ja satoja tykkäyksiä. Siispä en alun alkujaankaan ole lisännyt kamerasta top 10 parhaimpia otoksia missä Julius on söpöimmillään tai millä voisi kuvitella tykkäysten ryöpsähtävät. Käytän myös hästägejä melko neutraalisti. Tykkään, että kuvat ovat laadultaan selkeitä ja julkaisut toimivat ikään kuin päiväkirjana. Tavoite ei kuitenkaan ole olla famous ja en tykkää siitä, että suoranaisesti lapsella kalastellaan tykkäyksiä.

4. Turvallisuus 

Maailmaan mahtuu monenlaista. Vaikkakaan toisen kuvia ei saa ilman lupaa käyttää, silti karkeasti ajateltuna nettiin laitettu materiaali on vapaata riistaa. Hyvän seassa on myös pahaa. Vaikka profiileja saa yksityiseksi ja henkilöitä rajattua, silti pitäisi luottaa jokaiseen jonka antaa seurata sinua. Näin en ole tehnyt, olen helpommaksi nähnyt toimia niin että julkaistut kuvat ovat sellaisia, että voin ne päättämieni rajojen sisäpuolella julkaista.

Haluan vielä tarkentaa, ettei tämä asia ole meillä mörkö. Kavereille ja sukulaisille olen esittänyt toiveen kuvien julkaisemisesta ja olen kertonut perusteet. Tästä olen kuitenkin joustanut esimerkiksi ristiäiskuvissa ja Juliuksen kummeille on annettu lupa julkaista kuvat. Muissakin tapauksissa luvan olen antanut, kunhan kuviin ei ole merkattu meitä niin että lapsi on suoraan yhdistettävissä meihin. Nämä kerrat mahtuvat kuitenkin yhden käden sormiin. Teemu ei vaihda edes facebookkiin profiilikuvaansa kuin viiden vuoden välein, joten hänen kanssaan tästä päätöksestä ei ole tarvinnut keskustella sen enempää. Hän sanoo usein että toivottavasti Julius osaa kunnioittaa tätä päätöstä joskus.

Miksi sitten ylipäätään julkaisen kuvia lapsesta, nimen sekä kuulumisia?

Toki ääripää olisi voinut olla tämäkin, että nimeä ei olisi julkaistu ja linja olisi kaikinpuolin tiukka. Mutta. Olisi melko haastavaa olla vähääkää somessa, kun haluan kuitenkin jakaa arkisia asioita sekä kliseisesti sanottuna iloita elämästä. Julius on iso osa perhettä ja arkea, joten on luontevaa pitää hänet kuitenkin näin esillä ja puhua hänestä nimellä vaikkakin lempinimiäkin olisi useita.

Välillä sitä käy oman pään sisällä keskustelua, ja miettii kuinka helpommalla pääsisi kun ei tarvisisi muokkailla snäpissä tekstejä Juliuksen naamalle, julkaista takaraivosta otettuja kuvia tai ylipäätään pähkäillä pysyykö kuva nyt päättämissäni rajoissa. Muutaman kuvan olen jälkikäteen poistanut, kun on kaduttanut ja mietityttänyt näkyykö naama liikaa. Ehkä ne lojuu jossain bittiavaruudessa, mutta kynnys on todella korkea siihen että nyt pyörtäisin päätökseni ja lisäisin täysin kasvokuvan.