Lahjaralli lähestyy jälleen
Ensi viikolla Julius täyttää 2 vee. Viikonloppuna juhlitaan sukulaisten sekä kavereiden kanssa. On ihanaa päästä järjestämään juhlia ja saada vieraita kyläilemään!
Kutsut on postitettu pari viikkoa sitten ja nyt ilmoilla on tulva kysymyksistä mitä Julius toivoo lahjaksi tai mille on tarvetta. Kysymys, jonka kutsun saadessa kohteliaisuudesta itsekin esittää. Voihan toiveissa olla vaikka mitä maan ja taivaan väliltä. Pientä tai isoa. Halpaa tai ei niin halpaa. Missä se raja kenelläkin menee. Samalla päässäni lyö tyhjää sillä emme ole Teemun kanssa tehneet varsinaista listaa siitä mitä Julius toivoo, mitä pitäisi lahjaksi saada tai mitä kenellekin sanotaan toiveeksi. Eniten tässä hirvittää uidaanko me kohta taas tupla määrässä leluja.. Tämä sama ralli vaanii myös jouluisin.
Palaan vuoden takaiseen ja 1-vuotis synttäreihin. Toivelistalla oli alle viisi asiaa ja vieraita kutsuttiin n. 30 henkeä. Synttäri-iltana kun katsoin olohuonetta mietin mielessäni että lähden varmaan itse ostamaan isomman lelusäkin, jotta tavarat saadaan pois lattialta. Edelleen noukin suurinta osaa samaisia leluja useamman kerran viikossa lelusäkkeihin, kun Julius kippaa ne lattialle leikkimättä niillä.
En järjestä juhlia sen vuoksi, että Julius saisi kymmenittäin lahjoja enkä isovanhemmillekaan esitä toiveita arvokkaimmista toiveista. Saati sitten muille vieraille. Voisihan siinä nähdä hyvän hyödyn paikan, mutta kun haluaisin että synttärijuhlat ovat iloista juhlimista yhdessä oli kyseessä 2- tai 8 -vuotissynttärit eikä niin että lahjat ovat niin isossa roolissa että käytöstavat jäävät matkan varrelle. Huolestuttaa lukea sosiaalisesta mediasta keskustelua, kun vanhemmat pohtivat lastensa saamia kutsuja synttäreille joissa synttäreille ei ole tulemista ilman useamman kympin lahjaa. Näissä tapauksissa kyseessä on kouluikäisten syntymäpäivät mutta uskon että sitä ennen lapsella on ollut useat omat syntymäpäiväjuhlat tai hän on osallistunut synttäreille, joten jostain käytökselle on malli. Tähän meillä on matkaa. Julius ei vielä osaa toivoa mitään eikä ymmärrä lahjojen merkitystä. Kaikesta hän kuitenkin ottaa mallia ja matkii, joten haluan uskoa kun jo näin pienenä kiinnittää huomiota käytökseen esimerkiksi vieraiden vastaan ottamisessa niin se on jonain päivänä taito.
Olen käynyt synttäreillä, joissa lapsi tuli ovelle vastaan ja kysyi suoraan missä hänen lahjansa on ennenkuin edes tervehti. Tämä pistää miettimään, miten itse voisi lapselle opettaa lahjoihin ja synttärijuhliin suht neutraalin linjan. Synttärit ovat lapselle vuoden kohokohtia kunhan on kasvanut niin että ymmärtää päivän tarkoituksen. Joten olenko tylsä, jos sanoisin osalle vieraista että ”lahjaa ei tarvitse tuoda – tulkaa vain kakkukahveille kyläilemään”? Luulen, että tästä huolimatta suurin osa heistä toisi pienen paketin vedoten siihen että täytyyhän lapselle syntymäpäivänä olla lahja. Entäpä jos pyydän että laittakaa pieni summa lapsen tilille, niin ostamme esimerkiksi kumisaappaat ensi kesänä synttärirahoilla. Onko se tylyä? Luoko se ihmisille paineita siitä mikä on pieni summa – kehtaako laittaa ”vain” viisi euroa? Kieltämättä itselläni on kynnys edes vastata toivekyselyyn rahalla, ellei sitten ole selkeä isompi hankinta näköpiirissä. Varsinkaan joulua en näe juhlana, jossa vain raha on lahjana. Jos tätä ajatellaan parin vuoden päästä, niin loukkaantuuko lapsi kun vieraat tulevat tyhjin käsin eikä lapselle ole konkreettista lahjaa? Kerrotaanko hänelle, että lahja on rahana tililläsi ja voidaan ostaa sieltä jotakin hyödyllistä kun on tarvetta. Ymmärrän, että siihen lapsen on vaikea olla takertumatta, mikäli pääasiaksi on tehty lahjat.
Kaksivuotiaan toiveisiin on vastattu nyt kirjoilla ja vaatteilla sekä aterimilla ja petivaatteilla. Sekä äidilleni avautuessani tästä lahjahässäkästä, hän on osalle kutsutuista vastannut myös tuon 5-10 euroa rahaa, mikäli haluaa muistaa. Vaatepaketit eivät varmastikaan muutaman vuoden päästä ole kivoja lapsen mielestä, sillä muistelen omasta lapsuudesta etteivät ne pehmoiset paketit olleet niin mukavia. Niitä ei toivottu, villasukille ei osannut antaa arvoa ja oli kivaa saada jotain mitä oli toivunutkin. Tottakai jokin toiveista on kiva toteuttaa eikä ole väärin että lapsi saa pari ikäiselleen suunnattua peliä tai lelua. Olisin vain niin tyytyväinen, jos onnistuisi välttämään sen epäkäytännöllisen tavarakaaoksen. Koska en voi tehdä vieraiden päätöstä lahjasta, niin vaihtoehtona olen miettinyt mikäli lahjoja tuntuu tulevan kymmeniä, että jos me vanhemmat ottaisimme lahjat jemmaan ovella? Niitä voisi antaa sitten myöhemmin ripotellen arjen keskellä leikkeihin tai vaihdella pienestä leluvarastosta uusia leluja vanhojen tilalle?
Koska lahja kuuluu syntymäpäivään, niin onko väärin opettaa lapselle hänen juuri hänen syntymäpäivänään avarakatseisuutta sillä että kaikki vieraat eivät välttämättä voi tuoda tai tuo lahjaa, vaan tulevat viettämään meidän kanssa aikaa syntymäpäivien merkeissä. Tai kouluaikana sitten kavereiden kanssa erilaista synttäriohjelmaa. Sanoisin ettei. Pidän myös tärkeänä että lapsi oppisi arvostamaan jokaista saamaansa lahjaa, oli se arvoltaan kaksi euroa tai huomattavasti enemmän. Pieni tai iso paketti. Ehkä joku miettii että lapsen onni tulee valtavasta lahja määrästä.
Kyllä mietin myös hetkittäin olisiko parempi antaa tämän asian vyöryä ja laittaa sitten vähin äänin syksyllä kierrätyslaatikkoon käyttämättömiä leluja pari pussillista ja luottaa siihen että lapsi luonteeltaan olisi reilu sekä näkisi ja hyväksyy ihmisten erilaisuuden kasvaessaan? Luulen, että ei ole varmaa keinoa miten tämän kaltaisen ongelman ratkaisisi. Toisilla vanhemmilla voi olla erilaisia tyylejä joihin myöhemmin kaverisynttäreillä tutustutaan ja jotka horjuttaa kotona opittua. Täytyy elää hetkessä ja luottaa omaan tekemiseen lapsen kanssa tällaisissakin tilanteissa. Voidaan ohjata lasta juhlinnan lomassa tasapuoliseen käytökseen ja toimia kuten parhaaksi näemme.
Onkohan seuraavilla synttäreillä in Salama McQueen vai Ryhmä Hau? Sitten sankari osaa jo itse sanoa toiveita ääneen. Helpottavaa; on helpompi rajata ja delekoida toivelistaa. Nautin juhlien järjestelystä- leipomisesta ja kaikesta. Innoissani odotan, että saan jatkossakin järjestää teema synttäreitä lapsen toiveen mukaan. Ensi viikonloppuna juhlitaan Late Lammas -teemalla!