I did it!

Juhannuksen tienoilla kerroin kevään ja alkukesän dieetistäni. Sen jälkeen kesä meni melkolailla hengaillessa – ei salia eikä selkeää ruokavalion noudattamista. Muutamia kevyitä vaunulenkkejä sekä lisäksi rullaluistelua. Löysäillessä kasvoi into tsempata taas syksyn alkaessa ja nyt takana on syksynkin kymmenviikkoinen valmennus. 

Fiilis itse syksyn dieetistä ei ehkä ole niin sykähdyttävä kuin kevään. Toki tuloksia tuli ja muutoksen sekä keväästä että syksyn valmennuksen alusta huomaa. Valmennuksen perusrunko oli tuttu keväältä eikä hommassa ollut uuden tuntua, joten juonesta sai nopeasti kiinni. Päällimmäisenä kuitenkin on tunne, ettei tullut vedettyä niin täysiä mitä olisi voinut eikä tämä sujunut yhtä jouhevasti kuin keväällä. Nyt sitä pohtii olisiko saanut vielä kiristettyä pari kiloa painosta, jos olisi ollut tehokkaampi. Mutta jossittelu kun on turhaa ja tarkoitus on jatkaa projektia, niin täytyy olla tyytyväinen tähän astiseen.

Puolessa välissä jouduin pakottamaan itseni kahden viikon lepoon ylikuormituksesta. Se oli summana kun Teemu oli onnettomuudessa, jalka murtui ja se oli kipsissä pari kuukautta. Itse painoin täysillä arkea. Hoidin kotityöt, lapsen hoidon sekä treenit ja töitä. Niin kauan se toimi kunnes tuli sydämen lisälyöntejä, jotka tuntuivat todella epämiellyttäviltä. Jääräpäisyys kopsahti omaan nilkkaan; ”minunko pitää luopua omista tekemisistä (treenit, lätkä jne.) siksi aikaa kun arki ei ole normaalia, sen vuoksi että toinen on sairaslomalla eikä apua kotitöihin, kaupassa käyntiin tai ylipäätään mihinkään ole?” Kyllä. Niin totesi lääkäri. ”Niin kauan kun arki on poikkeavaa (meidän tilanteessa kokonaiset 11 viikkoa, joista erityisesti ensimmäiset kuusi) ja stressaavaa, pitää miettiä mistä voi kuormitusta karsia.” Olin varautunut pidempäänkin lepoon kohdallani, mutta nyt riitti kaksi viikkoa. Sydäntä on tuon jälkeen tutkittu ja kaikki kunnossa. Voimakkaat lisälyönnit oli kropan hätähuuto. Se mistä nipistin oli jääkiekko sekä yksi treeni viikossa pois oman voinnin mukaan. Sen verran tilanne säikäytti, että jatkossa aion kuunnella entistä enemmän kroppaa enkä todellakaan ole niin ehdoton. Hölläillä voi ja täytyy, jo ennen kuin väsymyksen tunne valtaa.

Nyt kaikki kuitenkin on hyvin – Tempe on takaisin töissä, ja arki on tasapainossa.

Sittenpä tämän kuvan saattelemana tuloksiin!

Alunperinhan tavoitteenani on ollut päästä samoihin mittoihin missä olin ennen raskautta keväällä 2016. Tarkemmin sanottuna halusin puntariin saman lukeman kuin silloin. 

Syksyn valmennuksen aikana kiloja tippui noin viisi ja senttejä lähti about kaksikymmentä. Tästä ajalta minulla ei ole kuvia julkaistavaksi saakka.

Kokonaisuudessa takana on seitsemän kuukauden matka, jonka aikana on tapahtunut paljon. Muutoskuvat tässä julkaisussa ovat edellä mainitulta ajalta (lukuunottamatta salikuvat, jotka ovat kesä- ja lokakuulta). Kaiken kaikkiaan painoa on tippunut 13 kg. Se mikä tässä kuulostaa vielä hurjemmalle on se, että senttejä ympäri kroppaa on lähtenyt seitsemässä kuukaudessa 53. Vaikka paino nyt on sama kuin ennen raskautta niin  senttejä on 13 vähemmän kuin vuonna 2016. Hurjaa! Olo on huimasti kevyempi kuin keväällä.

Niin edellisen valmennuksen lopussa kuin tälläkin viikolla, kävin bodymittauksessa. On ilo nähdä tuloksia myös paperilla. Vielä tärkeämpää on saada varmistusta siihen että muutos tapahtuu oikeaan suuntaan. Rasvaa on palanut ja lihastaso on lähestulkoon entisellään. Sen perusteella on helpompi lähteä suunnittelemaan jatkoa.

Yksi mikä itseäni on näkyvien tulosten lisäksi motivoinut jatkamaan tämän projektin aikana on itsensä palkitseminen. Ihan pienikin juttu tuo isosti jaksamista ja uskoa.

Nyt herkuttelen ja hengaan tämän illan tv:n ääressä. Huomenna paluu arkeen.