Jasperin sairastelut jatkui…
Edellisestä tekstistä on jälleen niin pitkä tovi, että täytyi käydä kurkkaamassa mitä silloin olen kirjoitellut. Pian eletään jo heinäkuuta ja voi että miten takkuinen meidän kevätkin oli sen talven jälkeen. Juliuksen jalka kyllä saatiin kuntoon ja vauhtia on älyttömästi tällä hetkellä. Mutta Jasperin sairasteluthan ei loppuneet siihen ristiäispäivän lääkärikäyntiin.
Juliuksen synttärien tienoilla Jasper edelleen tarvitsi nenän imua (vahva suositus Baby-Vac nenäimurille!). Olin aivan loppu jo siihen huoleen ja niistämiseen. Aina ennen maitoateriaa täytyi imeä nenä tyhjäksi räästä, että hän sai syötyä. Yölläkin imuri hurisi kahden tunnin välein syöttöjen mukaan. Jos tuli suru puseroon, niin itku oikein lietsoi tukkoisuutta. Yksi arki-ilta lähdettiin Teemun kanssa elokuviin ja isovanhemmat tuli hoitamaan poikia. Kun tultiin elokuvista, Jasper yski yökkien naama punaisena ja silloin sanoin että en muuten katso tuota enää yhtäkään hetkeä ja mieti milloin lähdetään kiireellä kohti keskussairaalaa. Turvakaukaloon laittaminen oli mahdotonta. Ainut asento missä Jasper sai hengitettyä oli pystyssä sylissä. Ei kuitenkaan lähdetty kuljettamaan ilman kaukaloa, vaan soitettiin ambulanssi tarkistamaan tilanne. He eivät nähneet tilanteessa tarvetta heidän kyydille, mutta suosittelivat käyntiä päivystyksessä joten olihan se lähdettävä körryyttämään yötä vasten vauva sylissä Jyväskylään. Istuin siis Jasper sylissä takapenkillä. Yritettiin ennen lähtöä vielä Jasperia uudelleen turvakaukaloon, mutta samantien hän kakoi limaa naama punaisena ja selvästi hänellä oli vaikea olla.
Tällä kertaa Teemu oli Jasperin kanssa kaksi yötä lastenosastolla. Keittistippoja nenään ja silmätippoja silmätulehdukseen. Sain pienen hengähdystauon sekä nukuttua yhden yön Juliuksen kanssa levollisesti ilman huolta ja heräilyä (eka yö meni puolikkailla unilla, kun olin Jyväskylästä vasta 3.00 aikoihin kotona). Tämän käynnin jälkeen Jasperin vointi koheni kolmeksi viikoksi, kunnes alkoi kuumeilut. Puolentoista viikon aikana Jasperille tuli kolmena iltana kuume. Aina se laski lääkkeellä, mutta palasi muutaman päivän päästä. Vakuutukseen turvaten varasin ajan yksityiselle lastenlääkärille. Aika oli jo seuraavalle päivälle. Samaan aikaan Suomessa alkoi koronarajoitukset lisääntyä ja kieltämättä mietitytti lähteä niin pienen vauvan kanssa sairaalaympäristöön. Ei kuitenkaan ollut muita vaihtoehtoja lähemmäs kymmenen terveyskeskuskäynnin jälkeen. En hyväksynyt enää selitystä siitä kuinka aika auttaa, ilman tarkempia tutkimuksia. Huolta herätti sekin, ettei kukaan muu meidän perheestä sairastellut helmikuisen flunssan jälkeen.
Olin niin helpottunut jo lääkäristä kotiin tullessa, vaikka mitään kokeiden tuloksia ei vielä ollut. Meillä oli kuitenkin lähete labraan ja röntgeniin sekä soittoaika lääkärille. Lääkärikäynnillä selvisi sekin että Jasperilla silloin kaksi viikkoisena oli myös ollut se keuhkokuume vaikka jäimme siihen uskoon, että se on vain jokin varjostuma keuhkoissa. Jostain syystä kuitenkin keuhkojen kontrollikuva oli muutama viikko antibiootin päättymisen jälkeen jätetty ottamatta.
Keuhkokuvat ja verikokeet otettiin seuraavana päivänä. Verikokeissa oli pari infektioon viittaavaa arvoa koholla ja keuhkokuvissa näkyi toisessa keuhkossa ns.tuulettumaton alue. Tämä tulkittiin limaksi, koska pidin varmana sitä että Jasper ei ole mitään esinettä päässyt nielaisemaan.
Keuhkot kuvattiin vielä myöhemmin uudelleen ja myös verikokeet kontrolloitiin muutaman viikon kuluttua. Lääkäriin olimme puhelimitse yhteydessä. Loppujen lopuksi veriarvot laskivat normaaliin ja yskä vähentyi. Tämä havaittiin samoihin aikoihin, kun Jasper lähti liikkumaan enemmän. Ehkä ne pienet ponnistelut auttoi liman liikkeelle. Huhtikuun lopussa suunnitelma jatkon suhteen oli se mikäli yskä jatkuu vielä toukokuun lopussa niin sitten mietitään mitä seuraavaksi. Yskä kuitenkin pikkuhiljaa jäi pois ja käheä ääni, mikä myös hetkittäin on mietityttänyt, kuuluu ilmeisesti Jasperin ominaisuuksiin. Toiset on herkempiä infektioille kuin toiset ja toiset parantuu pikaisesti taudeista, kun toiset takkuaa kuukausi tolkulla. Jasper oli tässä jälkimmäisessä junassa.
Meni pitkä tovi ennenkuin uskalsin laittaa niistimen rasiaan ja jemmaan, sillä tuntui että aina kun sen laittoi näkyvistä niin se täytyi kaivaa takaisin käyttöön. Kokeilin myös kaikkia kikkoja sängyn päädystä roikkuvasta sipulista lähtien. Meillä ei hirmuista muutosta arjessa näkynyt koronarajoitusten myötä, kun lähes koko talvi jo välteltiin kontakteja Jasperin sairastelujen takia. Nyt on puolisentoista kuukautta nautittu terveestä vauvasta ja arjesta! Yöunet ei kuitenkaan ole Jasperin vahvuus ja edelleen syödään 2-3 kertaa riippuen yöstä, kuumuudesta ja planeettojen asennoista. Jokatapauksessa, tajusin vasta näin jälkikäteen miten koville sitä joutuikaan ja miten väsynyt sitä pahimmillaan oli. Sairastelut kuormitti huomattavasti myös Teemua ja Juliusta. Kaiken takkuamisen jälkeen on ilo seurata poikien keskinäisiä puuhia. Ollaan enemmän ja vähemmän nautittu näistä kesäkeleistä. Tulen pian kertomaan tämän hetkisiä kuulumisia vielä lisää!