Miltä pohjalta lähdetään uuteen vuoteen?

Hetkeksi katse vielä menneeseen vuoteen. Syksy mentiinkin loppujen lopuksi melko haipakalla, vaikka uumoilin elokuussa rauhallista ja tuumailun täyteistä syksyä. Meidän vessaan tehtiinkin täysremontti, aloitin opiskelun, pojat vaihtoivat hoitopaikkaa ja Teemulla on myöskin työpaikan vaihtaminen edessä. Huh, kaikkea muuta mitä osasimmekaan ajatella! Vessaremppaan palaan kuvien kera hieman myöhemmin, kerron nyt viime vuoden lopun menosta muuten. Sitten saapi 2020 jäädä taakse!

Syyskuun alussa sain päähäni ihan extempore tsekata netistä lähiseudun työpaikkojen lisäksi koulutustarjonnan. Silmääni pisti vajaan vuoden kestävä korjausrakentamisen koulutus. Kyseessä on yksi rakennusalan perustutkinnon osa. Olen suorittanut kuusi eri osaa silloin talonrakentajaksi opiskellessa, eikä yksikään niistä ollut korjausrakentaminen. Eli siis vieraampi osa-alue minulle. Ainakin koulutuksen kuvaus antoi niin ymmärtää. Opintojen aloitus ei mennyt mielekkäästi. Ensinnäkin tieto koko koulutuksen alkamisesta tuli vain vajaa viikko ennen sen alkamista. Kun sitten päästiin aloittamaan, fiilis oli tietenkin odottava. Toisella viikolla tutustuttiin korjattavaan kohteeseen ja alustavasti näytti siltä, että kohde vaatii vain kattojen ja seinien maalauksen sekä uuden lattiamateriaalin (laminaatti/vinyyli) asennuksen. Olin jo heittämässä hanskat tiskiin, sillä sen verran luotan ammattitaitooni em. työtehtävissä. Ajattelin tulinko nyt useaksi kuukaudeksi tekemään sitä mitä olen aiemmin tehnyt työkseni.

No mutta, onneksi en kuitenkaan ole niiiiin äkkipikainen ja päässäni on melko kovassa ajatus siitä kun jonkun aloittaa niin se mennään loppuun. Pari viikkoa remppaamisen aloittamisesta kohteessa selvisikin isompia epäkohtia mm. kosteusvaurioita väliseinissä. Eli kävi juuri se mikä onkin tyypillistä korjausrakentamisessa – tilanteet elää tehdessä ja työn määrä saattaa purkutöiden edetessä kasvaa. Joululomaan mennessä olin oppinut jo vähän uutta, mikä luo toiveita oppia lisää kevät kaudella.

Samaan aikaan kun odottelin päätöstä koulun alkamisesta, sain puhelun poikien hoidosta. Heidän perhepäivähoitaja jäi sairaslomalle. Ensin oletus oli max viikon lomasta, jonka ajattelin niin että voin hyvin pitää pojat kotona kun olen itsekin. En siis vienyt heitä varahoitoon. Noh tilanne muuttuikin vakavammaksi ja sairaslomasta tuli pidempi. Edessä oli keskustelut hoitopaikan vaihtamisesta, sillä varsinkin Jasper (n.10kk) kun oli vasta aloittanut hoidon olisi ollut kohtuutonta pompottaa häntä edes takaisin varahoidon kautta hoitopaikasta toiseen.

Asiat onneksi loksahtelivat parissa päivässä kohdilleen, varhaiskasvatuksen tyypit järjestelivät asiat kiitettävästi ja pojat aloittivat päiväkodissa syyskuun lopulla. Paikka on sellainen, johon olin ajatellut hakea heille paikkaa syksyksi 2021. Julius kun alkaa kaipaamaan kavereita ihan eri tavalla tässä iässä ja enää pieni neljän hengen ryhmä ei anna sitä mitä Juliuksen sosiaalisuus vaatii. Muutos tuli vuoden etuajassa siitä mihin olin valmistautunut. Muutos ei kuitenkaan ole ollut ollenkaan huono. Molemmat pojat ovat hyvällä tuulella jo aamulla kotona pukiessa ja jäävät hymyssä suin, onnellisen näköisinä hoitoon. Ovat eri ryhmissä, mutta se ei ole aiheuttanut ongelmia. Päinvastoin, varsinkin Julius saa hetken hengähdyksen tuosta perässä kulkevasta, matkivasta ”pienestä vauvelista”.  Onneksi asiaan tuli miellyttävä päätös, kieltämättä muutamat sydämen tykytykset ja huokaukset tuolla viikolla pääsi.

Vauhdikkaiden käänteiden lisäksi arjen rinnalla on kotona ollut työnalla remppa jos toinenkin. Vessan lisäksi uusimme takkahuoneen lattian. Se vaati piikkauksen, tasoituksen ja vinyylin. Toteutettiin tuo pitkään puheissa ollut muutos, sillä takkahuoneen kautta on käynti kylppäriin sekä takaovelle. Tilassa ollut laminaatti oli vuosien varrella mennyt huonoksi kosteuden vuoksi. Lisäksi laitoin makuuhuoneen remontin alulleen. Maalasin seinät, tilasin muutaman eri tapetin mallipalat ja tarkoitus olisi kevään aikana tapetoida kunhan löydetään mieluinen tapetti. Ylijäävällä maalilla freshasin olkkarin sekä keittiön seinät. Nyt tila tuntuu yhtenäisemmältä, eikä seinillä ole neljää eri sävyä. Tämä uusi sävy oli Tikkurilan Deco Grey-värikartasta suht vaalea (1944), mutta hämärässä tämä kuitenkin näyttää tummemmalta. Kelpasi Teemullekin makkariin.  Alla olevissa kuvissa on tuo kyseinen maali. Kollaasissa huomaa hyvin tuon sävyn muuntumisen, eri paikoilla ja valaistuksilla. Jasper repi ennen maalausta heidän tarrallisen mittapuun palasiksi eteisen seinältä, joten toteutin uuden maalaamalla.

Remppojen lisäksi on käyty muutaman kerran koronatesteissä. Koronalta vältyttiin vuonna 2020, mutta koronatarinaa jännätään  tänäkin vuonna, toivottavasti ohittaa meidät edelleen. Keväällä aalto säikäytti, ja pisti varpailleen. Mutta tuntuu, että nyt seuraillaan sitä suht levollisin mielin ja toimimme omalta osaltaan niin hyvin kun voi. Pidämme maskia mm. kaupoissa ja käsidesi kulkee mukana. Niistä on tullut jo tapa. Tulee myös mietittyä pari kertaa enemmän aiempaan verrattuna menoja ja paikkoja, mikä on välttämätöntä, mihin kellon aikaan ja jos menee niin kuinka toimii. Toistaiseksi tilanne ei ahdista. Vanhempia sekä lähimpiä kavereita on nähty tasaisesti. Välillä on itsekin päästävä näistä tiiviistä perhehetkistä ja varsinkin ilta hulabaloista aikuiseen tyttöseuraan!

Olemme olleet koko perhe pian kolme viikkoa joululomalla. Ihanaa, ja varsinkin kun saimme nyt kunnon talven ja pakkaset. Pojat viihtyy ulkona, on puuhailtu perheen kesken eri juttuja ja meillä kaikilla on lomarytmi. Hassua, kun pitkästä aikaa on ihan todellinen lomafiilis. Olen käynyt salilla päiväsaikaan, on tehty yhdessä ruokaa, olen katsonut sarjoja keskellä päivää ja iltaisin on valvottu koko perhe. Jännä nähdä, kuka on maanantaiaamuna kaikkein kiukkusin kun arki jymähtää herätyskelloon. Loppujen lopuksi viime vuosi oli kovin stressaava; alkuvuonna oli Juliuksen jalan epäselvä murtuma, Jasper sairasteli toukokuulle saakka, kesä on mennyt hujauksessa ohi ja sitten koittikin syksy muutoksineen. Teemun kesän lomautuksen nostan positiivisiin asioihin, on vietetty perheenä paljon aikaa tänä vuonna. Teemun pitkäaikainen, useamman vuoden pituinen työura tuli joulun alla päätökseen ja hänen on tarkoitus suunnata uusiin työkuvioihin. On paljon tapahtumia, kunhan niitä ensin hetken palauttelee mieleen. On tosissaan haastavaa nähdä kuormituksen määrää sillä hetkellä kun sitä on, tai vetää se raja milloin ollaan punarajalla. Loma kuitenkin on tehnyt tehtävänsä ja maanantaina tosiaan palataan arkeen. Uudella energialla.