Mitä meille kuuluu nyt?

Tosiaankin nämä hellepäivät on luoneet haasteita lasten kanssa. Hiostava huoneilma vaikeuttaa nukkumista ja varsinkin nukkumaan menot on pelkkää venkoamista. Molemmilla lapsilla. Juliuksella on muutenkin nyt se vaihe, että itse pittää tehdä kaikki ja parhaiten hän viihtyy ilman vaatteita. En epäile, etteikö niin ole helpompi ja vapautuneempi olla mutta tämä kun on lähdössä pelkissä kumppareissa kauppaankin niin muutamia keskusteluja on täytynyt käydä.  Molemmat pojat kuitenkin nauttii uima-altaassa läpsyttelystä ja se on niitä harvoja kivoja juttuja mistä helteellä nautitaan. Itsekään en välitä kuumista keleistä joten voin todeta meidän perheen olevan tyytyväisimmillään hieman viileämmässä.

Teemu on nyt lomautettuna ja ompa ollut kivaa vaihtelua olla kotona koko perheen voimin. Sen verran Jasperin sairastelut vielä vaikutti, että kahdeksan kuukauden lääkärineuvola oli jo viime viikolla. Jasper kun välillä touhutessaan rohisee. Keuhkot kuitenkin kuulosti hyvältä, joten luultavasti kurkunpää on vielä sen verta pehmeä että ääni tulee siitä. Mitat jässikällä on mainiot; 10,2kg ja pituutta on noin 74 cm. Kasvua kun seuraa, ei uskoisi miten paljon sairastelua on takana.

Mainio on kehitys muutenkin. Tai noh. Vähän voisi hidastaa. Luulenpa vaan, että hinku isoveikan perään on nyt niin suuri  ettei hidastusta ole horisontissa. Jasper skippasi konttaamisen ja istumisen. Hän päätti ryömimästä nousta suoraan tukea vasten ja parin viikon harjoittelun jälkeen hän jo kävelee pieniä horjuvia askelia tukea vasten. Reilu viikko jaloilleen nousemisesta Jasper alkoi kontata ja vasta ihan lähipäivinä istuminen on alkanut sujua. Tätä kehitystä on ilo seurata, joskin huolta siihen tuo ne kymmenet kolhut mitä pieni pää kokee. Isoveikalta perittyä konttauskypärää hän ei suostu enää päässään pitämään, mutta onneksi uusin opittu taito on laskeutuminen hallitusti pyllylleen. Välillä tuntui, että takaraivossa on maton kuviot kun tällit oli niin kovia. Nyt niitä tulee jo huomattavasti vähemmän. Olen Juliuksen kohdalla todennut, etten aio kasvattaa lapsiani pumpulissa. Edelleen olen sitä mieltä. Ei sitä opi, jos ei välillä epäonnistu. Luotan, että vauvan rakenteessa on huomioitu vähän hurjempikin kehityksenkulku.

Minulla on äitiyslomaa jäljellä reilu kuukausi, jonka jälkeen pojat lähtee hoitoon. Jasper sai paikan samasta ryhmästä missä Juliuskin jatkaa. Itse en tiedä vielä mihin suuntaan lähden työuraani jatkamaan. Olen pohtinyt opiskeluakin, mutta se kuulostaa hitusen vieraalle tässä vaiheessa kun lapset ovat näin pieniä. Teemu pitää kesälomia sitten kun lomautus päättyy, jotenka näillä näkymin ollaan syksyllä hetkivielä kotona lasten ollessa hoidossa. Toki, en siihen sata prosenttisesti luota sillä suunnitelmat saattaa muuttua nopeastikin.

Mitä koronaan liittyvään arkeen tulee, niin ollaan nyt parin viikon aikana harpattu pois kotioloista ja nähty kavereita enemmän. Sekä käyty molempien vanhemmilla useampaan kertaan. Miten onkaan ihanaa nähdä kaikkia ja sosialisoida kasvotusten! Lasten sairastelut opetti ainakin itselleni hetkestä nauttimisen taidon. Vaikka vaarana on viruksen toinen aalto, en stressaa sitä vaan otan näistä hetkistä energiat talteen ja nautin sen verran mitä järjen mukaan uskaltaa löysätä!

Olen pikku hiljaa ottanut aikaa itselleni enemmän ja enemmän. Palasin rullaluistimille sekä lenkkeilyt ja kuntopyöräily on taas arjessa mukana. Aiemmin hermostutti ja vähän myös pelotti fyysinen rasitus aiemmin mainitsemieni terveyshuolien myötä. Ilokseni voin kertoa, että rintakehän ja selän vaivoihin löysin avun jäsenkorjaajalta! Olin jo aivan neuvoton fyssarin, hierojan ja lääkärikäyntien jälkeen kun tuntui että mistään ei ole niin suurta apua että voisin vain olla huolehtimatta. Sitten hierojani ohjasi jäsenkorjaajalle ja voi vitsit! Lantioni oli todella kierossa ja rintakivun takana oli todennäköisesti lukkiutunut kylkiluu. Toistaiseksi paikat tuntuu ok:lta mutta esim. lantion vinksahduksen takana saattaa olla kymmenen vuoden takainen hevosen selästä tippuminen, joten voi olla että käsittelyjä tarvitaan vielä lisää. Tutkiskelen oloani ja jatkossa ainakin tiedän mistä lähden apua hakemaan.

Reilun kuukauden aikana olen ennättänyt työstää meidän pihaa mielekkäämmäksi ja ideoita riittää varmasti pitkälle syksyyn! Pihan lisäksi olen miettinyt remppoja sisällekin. Ehdin suunnitella wc-remppaa mutta taloudellisesti sitä on varmastikin syytä  lykätä. Olen budjetoinut myös sadevesijärjestelmien uusimista, mutta kun keväällä eteen tuli öljypolttimen uusiminen niin tekisi mieli sijoittaa rahat johonkin näkyvämpään remonttiin kuten vaikka makuuhuoneen pintoihin. Saa nähdä mistä saan Teemun innostumaan. Mahdollisestihan syksyllä olisi aikaa toteuttaa vaikka mitä poikien ollessa hoidossa.

Olen ajatellut, että lapsilukuni on täynnä ja mielestäni sen myötä olen suhtautunut tähän vauva-arkeen positiivisesti. Juliuksen aikana kun koin sen vauvavuoden vähän epämiellyttäväksi. Juliushan jäi silloin Teemun kanssa kotiin kun palasin töihin puolessa välissä vanhempainvapaita. Toki kun tilanne nyt on ollut poikkeuksellinen ja äitiyslomasta yli puolet meni ylimääräisten huolien kera niin siinä lienee osa syy viihtyvyyteeni nyt. On ollut luontevampaa lässyttää Jasperille ja anoppikin kerran tuumasi että on aistinut minusta rennomman olemuksen. Olen neutraalimpi asioita kohtaan ja pinna kyllä on pidentynyt. Jos hermoa kiristää niin huokaisen syvään ja pyrin tyynesti hoitamaan tilanteet. Koen, että olen tunnistanut paremmin vauvan tarpeet ja syyt itkuille on olleet helpompi selvittää. Loogisesti se on helpottanut tekemistä. Nyt tuntuu myöskin että aika kuluu paljon nopeampaa.

Meillä on suunnitelmissa pieni reissu heinäkuun alkuun. Nyt kun on päivisinkin aikaa tehdä vaikka mitä niin täytyy käyttää tilanne hyödyksi. Tuntuu isosti siltä että elämä on, ymmärrettävästikin, ollut pelkkää lapsia lapsia heidän sairasteluineen. Instagram täyttyy lasten kuvista ja jos joku kysyy kuulumisia, niin keskustelu kääntyy lapsiin. Ei. Vaikka he ovatkin iso ja tärkein osa elämää, niin haluan tuoda itsestäni ja elämästäni esille muutakin kuin lapseni, äitiyteni. Juuri ne vanhat tutut harrastukset ja intohimot. Palaan kaukaloon jääkiekon pariin syksyllä. Pienesti olen siirtänyt ajatuksia myös salille paluuseen. Kaikki ajallaan fiiliksen mukaan, omien voimavarojen rajoissa.

Julius syksy 2017 ja Jasper kevät 2020. Sama pyjama ja makoisat unet.

Ulkoa kuuluu sateen ropina ja ikkunasta tulee sateisen kesäpäivän tuoksu. Olen tässä vielä hetken miettimättä mitään sen kummallisempaa. Sitten unille. Hyvää yötä.