Blogini

Millainen bloggaaja juuri minä olen?

Blogin ylläpitäminen on minulle yksi harrastus. Samoin kuin muutamien blogien seuraaminen sekä lukeminen. Seuraamieni blogien kirjo on laidasta laitaan – osalle se on työtä, kun taas osa kirjoittaa silloin tällöin. Itse kuulun ehdottomasti tähän jälkimmäiseen, ja siitä haluan nyt avata ajatuksiani. 

Näin ensiksi paluu alkuun ja perustelut blogin perustamiselle

Useita vuosia sitten ensimmäisiä blogipostauksia julkaistessa pääpaino oli kuvissa ja kirjoitin hirmu vähän. Valokuvasin paljon ja tuli kuvailtua kaikkea koirista kukkasiin. Siinä itseasiassa on syy miksi blogin aikoinaan perustin. Oli helpompaa laittaa kymmenittäin kuvia blogiin, sen sijaan että olisin päivittänyt facebookin ja instagramin kymmenillä kuvilla kerrallaan. Nyt aika on kulunut, ja aloitus ajoilta ei blogissa taida olla muuta samaa kuin nimi. Vanhimpia postauksia en siirtänyt tänne portaaliin ollenkaan, vaan poimin sieltä semmoiset mitkä tuntui siltä että sopivat vielä ajatuksiini.

Alussa pidin todella matalaa profiilia blogistani, eikä sen olemassa oloa tiennyt kuin sisko ja pari kaveria. Siihen aikaan bloggaus ei ollut näin pinnalla. Jännitti ajatus siitä jos joku tulisikin sanomaan jotain julkaisuista tai jos joku ajatteli että on noloa blogata. Yksinkertaisuudessaan sitä ei halunnut tuoda esille. Ehkä tänäkin päivänä mahtuu vielä yhden käden sormiin se määrä, kuinka monesti olen linkittänyt blogini suoraan some julkaisuun. 

Kelle kirjoitan? Kuka seuraa blogiani? Haluaisinko paljon lukijoita?

Sen verran olen muutamassa vuodessa rohkaistunut, että blogiini on suora linkki minun instagram profiilissa. Sieltä on helppo klikata lukemaan kirjoituksiani. Ja uskonkin, että nimenomaan sitä kautta ihmiset löytävät tämän. En pidä tärkeänä, että julkaisemani jutut olisivat kylän vetonaula ja lukijoita kymmenittäin.

En siis tarkemmin tiedä kuka blogiani lukee tai seuraa. Odottaako joku jo seuraavaa julkaisua vai sattumalta ajan kuluksi ohi mennen klikkaa sivuilleni? Ehkä joku tovereista käy mielenkiinnolla lukemassa. Joistain teksteistä toinen saattaa saada kiinni fiiliksistäni esimerkiksi äitinä. Ehkä joku löytää kivoja ideoita kotiin kuvistani. Julkaisuja saa lukea kuka vaan, se on yksinkertaista. Mutta toivon pienesti, että joku kuka lukee enemmän kuin yhden julkaisun, saisi itselleen siitä myös jotain. Että näissä jutuissani olisi se jokin, mikä saa lukemaan lisää. 

Jos sinulla on fiilistä, niin voit nyt kertoa miksi luet blogiani? 

Miksi sitten bloggaan?

Niinpä, kuulostaa ehkä äkistään hassulle että en haali seuraajia, mutta silti päivittelen blogia. Se onkin ohi vilahtava ajatus. On hyvä tarkentaa ajatustani lukijoista sen verran että minulla ei ole halua tehdä tätä euroista, joten ei myöskään ole paineita saada ketään kiinnostumaan ja klikkaamaan tekstiini. Helpoin olisi muotoilla niin, että pohjimmiltaan en tee tätä muille enkä myöskään halua tiettyyn muottiin blogiani jotta se olisi useampia kiinnostava. Jokainen bloggaava tekee omanlaistaan blogia omista lähtökohdista.

Hetkittäin mietin, että miksi pidän yllä koko blogia kun tuntuu että oma pää hiillostaa kirjoittamaan jottei tulisi pitkiä taukoja julkaisuiden välissä. Tässä on itseasiassa syy, miksi tämän julkaisun kirjoitan. Mietin näitä asioita ääneen ja näen taas uusin silmin eteenpäin. Miellän blogin (ja vähän myös fb – ja ig -tilini) itselleni ikään kuin päiväkirjaksi. Päiväkirjaksi jolla on silmää miellyttävä kokonaisuus. Yhdistän kuviin tapahtumia ja tilanteita. Usein saatan tarkistaa instagramin kuvista jonkun asian, esimerkiksi kuinka kauan sitten jokin tapahtui.

Vertaan nyt instagramia ja blogia, jotta saan ajatukseni vielä paremmin esille. Blogiin on helpompi kertoa pidemmästi ajatuksista. ja antaa aiheille aikaa. Kuvateksteissä ei välttämättä saa niin kattavasti asiaa tuotua esiin. Tykkään pitää instagramia tämän suhteen melko pinnallisena. Jos jotakuta kiinnostaa mielipiteeni tai ajatukseni, voi hän lukea niitä tarkemmin täältä. Blogissa on myös helppo ujuttaa tekstien sekaan omia mielipiteitä, kun on tilaa perustella.

Kun aiemmin bloggasin kuvien takia, niin nykyään asia on monivärisempi. Blogissa on sekä kuvia että tekstiä. Tuon itseäni rohkeammin esille kuin muutama vuosi sitten.

Lisää päivitys tiheydestä

Todellinen mörkö tällaisen amatööribloggaajan hommassa. Sille ei vaan pidä antaa valtaa, ettei motivaatio lopahda. En koskaan ole päivittänyt blogia useita kertoja viikossa, vaan ennemminkin julkaisuja on tullut muutama kuukaudessa. Nyt elämäntilanteen muuttuessa ehdin vielä vähemmän antaa aikaa tälle. Tavallaan se harmittaa, mutta toisaalta kun tämä on vain harrastus niin miksei tätä voisi tehdä omaa tahtia. Kyllä voi – olen tehnyt ja tulen tekemään. En siis jatkossakaan ota stressiä tästä, vaan teen asioita semmoisessa järjestyksessä mikä tuntuu parhaimmalta. Itsellä motivaatio kirjoittamiseen ja kuvaamiseen on säilynyt tasaisesti, ja toivon sitä jatkossakin.

Sitten.. blogin nimi

Epäkohta tässä touhussa.

”Personality cannot be photoshopped”. Enään tämä ei käy järkeeni mitenkään päin. Muistelen, että aikoinani olen sen ajatellut jotenkin että nimi juurtaa siihen kuvatulvaan ettei persoonaa ei voi photoshopata. Huonolla englannin taidolla kääntäisin tuon nyt seuraavasti; ”persoonallisuutta ei voi photoshopata” kun taas kääntäjä kääntää sen; ”persoonallisuutta ei voi valokuvata”. Ihan kaksi eri asiaa.

Oli miten oli, se on kaukana siitä mitä nimen haluaisin tänä päivänä olevan. Olisi ollut mahdollista vaihtaa nimi samalla kun muutin blogin tänne Lilyyn, mutta en keksinyt mitään sellaista mikä olisi passeli. Täytyy siis jatkaa pohdintoja. Kunpa pääsisi tuollaisesta teiniajan englantilauseesta eteenpäin tänne 2018 luvulle blogini näköiseen nimeen. Otan ilolla ehdotuksia vastaan!

Lopuksi vielä; Mitä haluaisin, että blogini olisi? Visuaalisesti sekä sisällöltään.

Yksi mikä vaikutti päätökseeni vaihtaa blogini juuri Lilyyn, oli tämä sivujen raikkaus ja selkeys. Kiinnitän huomiota paljon blogitekstien asetteluun sekä kokonaisuuteen. Pohdin jonkin verran lukijan kantilta – onko teksti helppoa luettavaa tai minkä kuvan seuraavaksi haluaisin nähdä (esim. sisustuspostauksissa). 

Valokuvaaminen on in. Otan päivittäin kuvia. Tykkään että julkaisemani kuvat, oli ne sitten täällä tai instastoryssa, ovat selkeitä. Käytän jonkin verran aikaa, jopa enemmän kuin tekstien kirjoittamiseen, kuvien rajaamiseen sekä valotuksien muokkaamisiin. 

Olen tällä hetkellä tyytyväinen blogini ulkoasuun kaikilta muilta osin paitsi banneriin. Banneri kaipaisi päivitystä, mutta ajattelin että pärjään tuolla kunnes uusi nimi on tiedossa.

Mitä sisältöön tulee, niin se on ja tulee olemaan kaiken kirjavaa. Jonkin verran on ollut vauva / lapsi painotteista, mutta seassa kuitenkin arkea ja kotia. Julkaisen jatkossakin fiiliksen mukaan.

Nyt keveämmin mielin loppu päivään. Aamulla vaihdoin sohvatyynyihin jouluiset päälliset  ja aion illemmalla tehdä vuoden ensimmäisen riisipuuron- ihanaa kun joulu saapuu!

Tyde

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

I did it!

45383184_348659452369138_5667542877052338176_n.jpg

Juhannuksen tienoilla kerroin kevään ja alkukesän dieetistäni. Sen jälkeen kesä meni melkolailla hengaillessa – ei salia eikä selkeää ruokavalion noudattamista. Muutamia kevyitä vaunulenkkejä sekä lisäksi rullaluistelua. Löysäillessä kasvoi into tsempata taas syksyn alkaessa ja nyt takana on syksynkin kymmenviikkoinen valmennus. 

Fiilis itse syksyn dieetistä ei ehkä ole niin sykähdyttävä kuin kevään. Toki tuloksia tuli ja muutoksen sekä keväästä että syksyn valmennuksen alusta huomaa. Valmennuksen perusrunko oli tuttu keväältä eikä hommassa ollut uuden tuntua, joten juonesta sai nopeasti kiinni. Päällimmäisenä kuitenkin on tunne, ettei tullut vedettyä niin täysiä mitä olisi voinut eikä tämä sujunut yhtä jouhevasti kuin keväällä. Nyt sitä pohtii olisiko saanut vielä kiristettyä pari kiloa painosta, jos olisi ollut tehokkaampi. Mutta jossittelu kun on turhaa ja tarkoitus on jatkaa projektia, niin täytyy olla tyytyväinen tähän astiseen.

Pictures.jpg

Puolessa välissä jouduin pakottamaan itseni kahden viikon lepoon ylikuormituksesta. Se oli summana kun Teemu oli onnettomuudessa, jalka murtui ja se oli kipsissä pari kuukautta. Itse painoin täysillä arkea. Hoidin kotityöt, lapsen hoidon sekä treenit ja töitä. Niin kauan se toimi kunnes tuli sydämen lisälyöntejä, jotka tuntuivat todella epämiellyttäviltä. Jääräpäisyys kopsahti omaan nilkkaan; ”minunko pitää luopua omista tekemisistä (treenit, lätkä jne.) siksi aikaa kun arki ei ole normaalia, sen vuoksi että toinen on sairaslomalla eikä apua kotitöihin, kaupassa käyntiin tai ylipäätään mihinkään ole?” Kyllä. Niin totesi lääkäri. ”Niin kauan kun arki on poikkeavaa (meidän tilanteessa kokonaiset 11 viikkoa, joista erityisesti ensimmäiset kuusi) ja stressaavaa, pitää miettiä mistä voi kuormitusta karsia.” Olin varautunut pidempäänkin lepoon kohdallani, mutta nyt riitti kaksi viikkoa. Sydäntä on tuon jälkeen tutkittu ja kaikki kunnossa. Voimakkaat lisälyönnit oli kropan hätähuuto. Se mistä nipistin oli jääkiekko sekä yksi treeni viikossa pois oman voinnin mukaan. Sen verran tilanne säikäytti, että jatkossa aion kuunnella entistä enemmän kroppaa enkä todellakaan ole niin ehdoton. Hölläillä voi ja täytyy, jo ennen kuin väsymyksen tunne valtaa.

Nyt kaikki kuitenkin on hyvin – Tempe on takaisin töissä, ja arki on tasapainossa.

45250659_267901220751240_213661115303854080_n.jpg

Sittenpä tämän kuvan saattelemana tuloksiin!

Alunperinhan tavoitteenani on ollut päästä samoihin mittoihin missä olin ennen raskautta keväällä 2016. Tarkemmin sanottuna halusin puntariin saman lukeman kuin silloin. 

Syksyn valmennuksen aikana kiloja tippui noin viisi ja senttejä lähti about kaksikymmentä. Tästä ajalta minulla ei ole kuvia julkaistavaksi saakka.

Kokonaisuudessa takana on seitsemän kuukauden matka, jonka aikana on tapahtunut paljon. Muutoskuvat tässä julkaisussa ovat edellä mainitulta ajalta (lukuunottamatta salikuvat, jotka ovat kesä- ja lokakuulta). Kaiken kaikkiaan painoa on tippunut 13 kg. Se mikä tässä kuulostaa vielä hurjemmalle on se, että senttejä ympäri kroppaa on lähtenyt seitsemässä kuukaudessa 53. Vaikka paino nyt on sama kuin ennen raskautta niin  senttejä on 13 vähemmän kuin vuonna 2016. Hurjaa! Olo on huimasti kevyempi kuin keväällä.

45291724_250868088925955_3405360920526848000_n.jpg

45361446_500798493754371_1912299472323346432_n.jpg

Niin edellisen valmennuksen lopussa kuin tälläkin viikolla, kävin bodymittauksessa. On ilo nähdä tuloksia myös paperilla. Vielä tärkeämpää on saada varmistusta siihen että muutos tapahtuu oikeaan suuntaan. Rasvaa on palanut ja lihastaso on lähestulkoon entisellään. Sen perusteella on helpompi lähteä suunnittelemaan jatkoa.

Yksi mikä itseäni on näkyvien tulosten lisäksi motivoinut jatkamaan tämän projektin aikana on itsensä palkitseminen. Ihan pienikin juttu tuo isosti jaksamista ja uskoa.

Nyt herkuttelen ja hengaan tämän illan tv:n ääressä. Huomenna paluu arkeen. 

45404971_710201296016664_8290896592072867840_n.jpg

Hyvinvointi Liikunta Terveys