Pienemmäksi isommaksi: OSA 1
Lupasin kirjoitella dieettifiiliksistä. Kirjoitan niistä hieman tarkemmin samalla sitten kun kerron tuloksista. Nyt otan puraisun taustoista tähän hommaan.
Palaan tämän verran raskauteen. Raskausaikana mulle kertyi kiloja noin 12 kg. Ei siis mitenkään mahdottoman mahdottoman paljon, mutta paljon mulle. Raskauskilot tippuivat kaikki muutaman viikon sisällä synnytyksestä. Sitten lopetin imetyksen ja välipalana meni usein suklaapatukka. Toinen saattoi mennä päivällisen jälkeen, iltapalana söin jäätelöä ja niin edelleen. Näin ne kilot ja vielä pari ekstraakin tuli mallikkaasti takaisin. Karsean kuuloista näin jälkikäteen.
Onneksi olen silloin tällöin ottanut itsestäni mitat muistiin. Syksyllä palasin jääkiekon pariin, mutta ruokailutottumuksille en siinä vaiheessa tehnyt mitään sen suurempaa. Kun helmikuussa vertasin mittaustuloksia marraskuisiin niin pieniä eroja parempaan suuntaan oli. Siltikin Juliuksen 1-vuotissynttäri kuvissa näytin melko possulle eikä kuvassa oleva minä täsmännyt laisinkaan siihen mitä oma mielikuva itsestä oli.
Tunne, kun tietää että itselleen ei ole tehnyt mitään ja näyttää sen mukaisesti siltä, on kamala. Ehkä peilikuvaa enemmän harmitti juurikin tämä. On huomattavasti helpompi olla itsensä kanssa jos läskille on antanut liikuntaa ja tiedostaa että jaksaa liikkua. Se parantaa omalla kohdallani peilikuvaa jo paljon.
Olen aiempina vuosina kokeillut jos minkälaista ruokavaliota. Niihin en vain ole saanut otetta, ei ole ollut selkärankaa eikä siten ole tullut tuloksia mitkä olisi tsempannut jatkamaan. Huhtikuussa fiilis oli kaikin tavoin erilaisempi kuin ennen. En voi kieltää etteikö mielessä olisi käynyt ajatuksia ”mitä jos en nytkään ”jaksa” kahta viikkoa pidemmälle?”. Toisaalta tuntui, että nyt on mainio mahdollisuus aloittaa tämä projekti.
Seuraavassa postauksessa tulen kertomaan miten mimmin kävi! 😉
