11.3.2017 //

Takana on pari viikkoa elämää vauvan kanssa. Kaunistelematta alku on ollut raskas ja tunteet ovat vyöryneet naurusta itkuun ja ajatukset ovat hakeneet toden teolla paikkaansa. Itku on tullut tyhjästä ja hetkittäin alku on tuntunut myös melko vaikealta.

Muru oli ensimmäisen viikon meidän kanssa kotona, mikä oli suuri helpotus. Maanantaina jäin juniorin kanssa kotiin ja silloin iski tajuntaan se, että tällä hetkellä minä olen se josta vauva on riippuvainen yöt ja päivät – isin sylissä on hyvä sitten nukkua tyytyväisenä illat.
Nyt kuitenkin alkaa fiilis kohentua. Pienin askelin vauvan kanssa oppii päivä päivältä toimimaan varmemmin ja ajatukset tottuu kulkemaan tämän kaltaista arkea. Vaikka tämä onkin omanlainen, pidempi kestoinen haaste, niin nyt hymyilyttää jo huomattavasti enemmän kuin viikko sitten! 

22.05.2005 – 03.03.2017

Alku myllerrykseen oman lisän toi viikko sitten perjantaina luopuminen toisesta karvakorvasta. Vaikka tilanne ei tullut täysin yllätyksenä, niin tuntui päivä maailman lopulta. Ajattelen kuitenkin, että tällä kertaa kun jotain sai niin jostain oli luovuttava. Nyt Nellalla on mainiot oltavat pilven päällä ja minulla on juniori huolehdittavana. 

Käytiin tänään tekemässä pieni vaunulenkki tuolla mahtavassa kevät säässä.
Aivan uskomaton miten tulee hyvä fiilis ja mieltä piristää, kun saa päiväohjelmaan takaisin näinkin perusasioita reilun puolen vuoden takaa 🙂 Näin tässä mennään päivät täynnä uusia asioita, päivä kerrallaan, vauhdilla kohti kesää!