Tosiaankin nämä hellepäivät on luoneet haasteita lasten kanssa. Hiostava huoneilma vaikeuttaa nukkumista ja varsinkin nukkumaan menot on pelkkää venkoamista. Molemmilla lapsilla. Juliuksella on muutenkin nyt se vaihe, että itse pittää tehdä kaikki ja parhaiten hän viihtyy ilman vaatteita. En epäile, etteikö niin ole helpompi ja vapautuneempi olla mutta tämä kun on lähdössä pelkissä kumppareissa kauppaankin niin muutamia keskusteluja on täytynyt käydä.  Molemmat pojat kuitenkin nauttii uima-altaassa läpsyttelystä ja se on niitä harvoja kivoja juttuja mistä helteellä nautitaan. Itsekään en välitä kuumista keleistä joten voin todeta meidän perheen olevan tyytyväisimmillään hieman viileämmässä.

Teemu on nyt lomautettuna ja ompa ollut kivaa vaihtelua olla kotona koko perheen voimin. Sen verran Jasperin sairastelut vielä vaikutti, että kahdeksan kuukauden lääkärineuvola oli jo viime viikolla. Jasper kun välillä touhutessaan rohisee. Keuhkot kuitenkin kuulosti hyvältä, joten luultavasti kurkunpää on vielä sen verta pehmeä että ääni tulee siitä. Mitat jässikällä on mainiot; 10,2kg ja pituutta on noin 74 cm. Kasvua kun seuraa, ei uskoisi miten paljon sairastelua on takana.

Mainio on kehitys muutenkin. Tai noh. Vähän voisi hidastaa. Luulenpa vaan, että hinku isoveikan perään on nyt niin suuri  ettei hidastusta ole horisontissa. Jasper skippasi konttaamisen ja istumisen. Hän päätti ryömimästä nousta suoraan tukea vasten ja parin viikon harjoittelun jälkeen hän jo kävelee pieniä horjuvia askelia tukea vasten. Reilu viikko jaloilleen nousemisesta Jasper alkoi kontata ja vasta ihan lähipäivinä istuminen on alkanut sujua. Tätä kehitystä on ilo seurata, joskin huolta siihen tuo ne kymmenet kolhut mitä pieni pää kokee. Isoveikalta perittyä konttauskypärää hän ei suostu enää päässään pitämään, mutta onneksi uusin opittu taito on laskeutuminen hallitusti pyllylleen. Välillä tuntui, että takaraivossa on maton kuviot kun tällit oli niin kovia. Nyt niitä tulee jo huomattavasti vähemmän. Olen Juliuksen kohdalla todennut, etten aio kasvattaa lapsiani pumpulissa. Edelleen olen sitä mieltä. Ei sitä opi, jos ei välillä epäonnistu. Luotan, että vauvan rakenteessa on huomioitu vähän hurjempikin kehityksenkulku.

Minulla on äitiyslomaa jäljellä reilu kuukausi, jonka jälkeen pojat lähtee hoitoon. Jasper sai paikan samasta ryhmästä missä Juliuskin jatkaa. Itse en tiedä vielä mihin suuntaan lähden työuraani jatkamaan. Olen pohtinyt opiskeluakin, mutta se kuulostaa hitusen vieraalle tässä vaiheessa kun lapset ovat näin pieniä. Teemu pitää kesälomia sitten kun lomautus päättyy, jotenka näillä näkymin ollaan syksyllä hetkivielä kotona lasten ollessa hoidossa. Toki, en siihen sata prosenttisesti luota sillä suunnitelmat saattaa muuttua nopeastikin.

Mitä koronaan liittyvään arkeen tulee, niin ollaan nyt parin viikon aikana harpattu pois kotioloista ja nähty kavereita enemmän. Sekä käyty molempien vanhemmilla useampaan kertaan. Miten onkaan ihanaa nähdä kaikkia ja sosialisoida kasvotusten! Lasten sairastelut opetti ainakin itselleni hetkestä nauttimisen taidon. Vaikka vaarana on viruksen toinen aalto, en stressaa sitä vaan otan näistä hetkistä energiat talteen ja nautin sen verran mitä järjen mukaan uskaltaa löysätä!

Olen pikku hiljaa ottanut aikaa itselleni enemmän ja enemmän. Palasin rullaluistimille sekä lenkkeilyt ja kuntopyöräily on taas arjessa mukana. Aiemmin hermostutti ja vähän myös pelotti fyysinen rasitus aiemmin mainitsemieni terveyshuolien myötä. Ilokseni voin kertoa, että rintakehän ja selän vaivoihin löysin avun jäsenkorjaajalta! Olin jo aivan neuvoton fyssarin, hierojan ja lääkärikäyntien jälkeen kun tuntui että mistään ei ole niin suurta apua että voisin vain olla huolehtimatta. Sitten hierojani ohjasi jäsenkorjaajalle ja voi vitsit! Lantioni oli todella kierossa ja rintakivun takana oli todennäköisesti lukkiutunut kylkiluu. Toistaiseksi paikat tuntuu ok:lta mutta esim. lantion vinksahduksen takana saattaa olla kymmenen vuoden takainen hevosen selästä tippuminen, joten voi olla että käsittelyjä tarvitaan vielä lisää. Tutkiskelen oloani ja jatkossa ainakin tiedän mistä lähden apua hakemaan.

Reilun kuukauden aikana olen ennättänyt työstää meidän pihaa mielekkäämmäksi ja ideoita riittää varmasti pitkälle syksyyn! Pihan lisäksi olen miettinyt remppoja sisällekin. Ehdin suunnitella wc-remppaa mutta taloudellisesti sitä on varmastikin syytä  lykätä. Olen budjetoinut myös sadevesijärjestelmien uusimista, mutta kun keväällä eteen tuli öljypolttimen uusiminen niin tekisi mieli sijoittaa rahat johonkin näkyvämpään remonttiin kuten vaikka makuuhuoneen pintoihin. Saa nähdä mistä saan Teemun innostumaan. Mahdollisestihan syksyllä olisi aikaa toteuttaa vaikka mitä poikien ollessa hoidossa.

Olen ajatellut, että lapsilukuni on täynnä ja mielestäni sen myötä olen suhtautunut tähän vauva-arkeen positiivisesti. Juliuksen aikana kun koin sen vauvavuoden vähän epämiellyttäväksi. Juliushan jäi silloin Teemun kanssa kotiin kun palasin töihin puolessa välissä vanhempainvapaita. Toki kun tilanne nyt on ollut poikkeuksellinen ja äitiyslomasta yli puolet meni ylimääräisten huolien kera niin siinä lienee osa syy viihtyvyyteeni nyt. On ollut luontevampaa lässyttää Jasperille ja anoppikin kerran tuumasi että on aistinut minusta rennomman olemuksen. Olen neutraalimpi asioita kohtaan ja pinna kyllä on pidentynyt. Jos hermoa kiristää niin huokaisen syvään ja pyrin tyynesti hoitamaan tilanteet. Koen, että olen tunnistanut paremmin vauvan tarpeet ja syyt itkuille on olleet helpompi selvittää. Loogisesti se on helpottanut tekemistä. Nyt tuntuu myöskin että aika kuluu paljon nopeampaa.

Meillä on suunnitelmissa pieni reissu heinäkuun alkuun. Nyt kun on päivisinkin aikaa tehdä vaikka mitä niin täytyy käyttää tilanne hyödyksi. Tuntuu isosti siltä että elämä on, ymmärrettävästikin, ollut pelkkää lapsia lapsia heidän sairasteluineen. Instagram täyttyy lasten kuvista ja jos joku kysyy kuulumisia, niin keskustelu kääntyy lapsiin. Ei. Vaikka he ovatkin iso ja tärkein osa elämää, niin haluan tuoda itsestäni ja elämästäni esille muutakin kuin lapseni, äitiyteni. Juuri ne vanhat tutut harrastukset ja intohimot. Palaan kaukaloon jääkiekon pariin syksyllä. Pienesti olen siirtänyt ajatuksia myös salille paluuseen. Kaikki ajallaan fiiliksen mukaan, omien voimavarojen rajoissa.

Julius syksy 2017 ja Jasper kevät 2020. Sama pyjama ja makoisat unet.

Ulkoa kuuluu sateen ropina ja ikkunasta tulee sateisen kesäpäivän tuoksu. Olen tässä vielä hetken miettimättä mitään sen kummallisempaa. Sitten unille. Hyvää yötä.

Edellisestä tekstistä on jälleen niin pitkä tovi, että täytyi käydä kurkkaamassa mitä silloin olen kirjoitellut. Pian eletään jo heinäkuuta ja voi että miten takkuinen meidän kevätkin oli sen talven jälkeen. Juliuksen jalka kyllä saatiin kuntoon ja vauhtia on älyttömästi tällä hetkellä. Mutta Jasperin sairasteluthan ei loppuneet siihen ristiäispäivän lääkärikäyntiin.

Juliuksen synttärien tienoilla Jasper edelleen tarvitsi nenän imua (vahva suositus Baby-Vac nenäimurille!). Olin aivan loppu jo siihen huoleen ja niistämiseen. Aina ennen maitoateriaa täytyi imeä nenä tyhjäksi räästä, että hän sai syötyä. Yölläkin imuri hurisi kahden tunnin välein syöttöjen mukaan. Jos tuli suru puseroon, niin itku oikein lietsoi tukkoisuutta. Yksi arki-ilta lähdettiin Teemun kanssa elokuviin ja isovanhemmat tuli hoitamaan poikia. Kun tultiin elokuvista, Jasper yski yökkien naama punaisena ja silloin sanoin että en muuten katso tuota enää yhtäkään hetkeä ja mieti milloin lähdetään kiireellä kohti keskussairaalaa. Turvakaukaloon laittaminen oli mahdotonta. Ainut asento missä Jasper sai hengitettyä oli pystyssä sylissä. Ei kuitenkaan lähdetty kuljettamaan ilman kaukaloa, vaan soitettiin ambulanssi tarkistamaan tilanne. He eivät nähneet tilanteessa tarvetta heidän kyydille, mutta suosittelivat käyntiä päivystyksessä joten olihan se lähdettävä körryyttämään yötä vasten vauva sylissä Jyväskylään. Istuin siis Jasper sylissä takapenkillä. Yritettiin ennen lähtöä vielä Jasperia uudelleen turvakaukaloon, mutta samantien hän kakoi limaa naama punaisena ja selvästi hänellä oli vaikea olla.

Tällä kertaa Teemu oli Jasperin kanssa kaksi yötä lastenosastolla. Keittistippoja nenään ja silmätippoja silmätulehdukseen. Sain pienen hengähdystauon sekä nukuttua yhden yön Juliuksen kanssa levollisesti ilman huolta ja heräilyä (eka yö meni puolikkailla unilla, kun olin Jyväskylästä vasta 3.00 aikoihin kotona). Tämän käynnin jälkeen Jasperin vointi koheni kolmeksi viikoksi, kunnes alkoi kuumeilut. Puolentoista viikon aikana Jasperille tuli kolmena iltana kuume. Aina se laski lääkkeellä, mutta palasi muutaman päivän päästä. Vakuutukseen turvaten varasin ajan yksityiselle lastenlääkärille. Aika oli jo seuraavalle päivälle. Samaan aikaan Suomessa alkoi koronarajoitukset lisääntyä ja kieltämättä mietitytti lähteä niin pienen vauvan kanssa sairaalaympäristöön. Ei kuitenkaan ollut muita vaihtoehtoja lähemmäs kymmenen terveyskeskuskäynnin jälkeen. En hyväksynyt enää selitystä siitä kuinka aika auttaa, ilman tarkempia tutkimuksia. Huolta herätti sekin, ettei kukaan muu meidän perheestä sairastellut helmikuisen flunssan jälkeen.

Olin niin helpottunut jo lääkäristä kotiin tullessa, vaikka mitään kokeiden tuloksia ei vielä ollut. Meillä oli kuitenkin lähete labraan ja röntgeniin sekä soittoaika lääkärille. Lääkärikäynnillä selvisi sekin että Jasperilla silloin kaksi viikkoisena oli myös ollut se keuhkokuume vaikka jäimme siihen uskoon, että se on vain jokin varjostuma keuhkoissa. Jostain syystä kuitenkin keuhkojen kontrollikuva oli muutama viikko antibiootin päättymisen jälkeen jätetty ottamatta.

Keuhkokuvat ja verikokeet otettiin seuraavana päivänä. Verikokeissa oli pari infektioon viittaavaa arvoa koholla ja keuhkokuvissa näkyi toisessa keuhkossa ns.tuulettumaton alue. Tämä tulkittiin limaksi, koska pidin varmana sitä että Jasper ei ole mitään esinettä päässyt nielaisemaan.

Keuhkot kuvattiin vielä myöhemmin uudelleen ja myös verikokeet kontrolloitiin muutaman viikon kuluttua. Lääkäriin olimme puhelimitse yhteydessä. Loppujen lopuksi veriarvot laskivat normaaliin ja yskä vähentyi. Tämä havaittiin samoihin aikoihin, kun Jasper lähti liikkumaan enemmän. Ehkä ne pienet ponnistelut auttoi liman liikkeelle. Huhtikuun lopussa suunnitelma jatkon suhteen oli se mikäli yskä jatkuu vielä toukokuun lopussa niin sitten mietitään mitä seuraavaksi. Yskä kuitenkin pikkuhiljaa jäi pois ja käheä ääni, mikä myös hetkittäin on mietityttänyt, kuuluu ilmeisesti Jasperin ominaisuuksiin. Toiset on herkempiä infektioille kuin toiset ja toiset parantuu pikaisesti taudeista, kun toiset takkuaa kuukausi tolkulla. Jasper oli tässä jälkimmäisessä junassa.

Meni pitkä tovi ennenkuin uskalsin laittaa niistimen rasiaan ja jemmaan, sillä tuntui että aina kun sen laittoi näkyvistä niin se täytyi kaivaa takaisin käyttöön. Kokeilin myös kaikkia kikkoja sängyn päädystä roikkuvasta sipulista lähtien.  Meillä ei hirmuista muutosta arjessa näkynyt koronarajoitusten myötä, kun lähes koko talvi jo välteltiin kontakteja Jasperin sairastelujen takia. Nyt on puolisentoista kuukautta nautittu terveestä vauvasta ja arjesta! Yöunet ei kuitenkaan ole Jasperin vahvuus ja edelleen syödään 2-3 kertaa riippuen yöstä, kuumuudesta ja planeettojen asennoista. Jokatapauksessa, tajusin vasta näin jälkikäteen miten koville sitä joutuikaan ja miten väsynyt sitä pahimmillaan oli. Sairastelut kuormitti huomattavasti myös Teemua ja Juliusta. Kaiken takkuamisen jälkeen on ilo seurata poikien keskinäisiä puuhia. Ollaan enemmän ja vähemmän nautittu näistä kesäkeleistä. Tulen pian kertomaan tämän hetkisiä kuulumisia vielä lisää!