Syksy

Ihana syksy on täällä!

Näin raskauden lopussa väsymyksen huipentuessa on ilo huomata itsessä hyvää fiilistä, joka tulee kun aurinko kirkastaa syksyn värejä, ilma on niiiin raikas ja helppo hengittää. Viikonloppuna kun maa oli hetken aikaa valkoisena,tuli myös odottelevainen olo. Talvesta tykkäävänä en malttaisi odottaa lunta, pakkaspäiviä ja sitä fiilistä mikä ylipäätään talvesta tulee!

Vaikka haravoinnit sun muut työläämmät pihahommat jäävät tältä syksyltä ja ulkoilut Juliuksen kanssa on pieniä happihyppelyitä, niin silti fiilis on hyvä. Olen raskauden aikana opetellut  löysäämään arjen keskellä ja nyt voimien ollessa vähäiset puntaroin tarkasti millä tekemisellä illat täyttää. Julius onneksi keksii paljon itselleen tekemistä ja viikonloppuisin mummut ovat tehneet metsäretkiä hänen kanssaan. Onni on tukiverkosto ympärillä, kun itse ei kerta kaikkiaan jaksa olla liikkeessä  koko päivää.  Tosin, kun Julius puhuu jo hyvin selkeästi niin vuorovaikutus pysyy yllä vaikka itse huilaisi sohvalla. Kieltämättä isoin kolhu taitaa olla siinä, että itse ei fyysisesti tällä hetkellä pysty mihinkään sen isompaan vaan raskaus sanelee  päivien ohjelman. Vaikka sitä on osannut odottaa, niin kyllä se vaivaa näin lopussa. Varsinkin kun tuntuu että mitä vähemmän päiviä on laskettuun, niin sitä hitaammin aika kulkee.

Pikkuveljeä varten alkaa kaikki olla valmiina, joten nyt vain odotellaan milloin hän päättää saapua. Odotan paljon  sitä että voimat palaavat ennalleen ja joka paikan kolotukset jäävät taakse. Nyt myös tuntuu toden teolla siltä, että pää on missä lie nolla tilassa. Keskustellessa ajatus tippuu aiheesta ja tekisi mieli välttää kaikkia perheen ulkopuolella olevia sosiaalisia tilanteita ettei tule höpöteltyä mitä sattuu kun puolet tarinasta on mennyt ohi.

Siispä täytyy nauttia syksystä näin sohvan nurkassa kölliessä ja ottaa sitten talvesta kaikki irti. Tämähän on väliaikaista ja kohta ollaan uuden tilanteen keskellä. Toivottavasti pian.