Raha tappoi suomalaisuudenkin

Uutiset kertovat, että mökkien hinnat romahtavat, väki keskittyy kaupunkeihin ja enenevissä määrin muuttaa ulkomaille. Vuosikymmenet suomalaisuuteen liitetyt ominaisuudet katoavat.

Mielenkiintoista kehityksessä on se, että sitä johtaa raha. Todellinen erilaisuus katoaa. Jäljelle jää rahanvaltaan perustuva kaupunkikeskeinen kulutuskulttuuri, joka leviää leviämistään kaikkialle maailmaan ja tuhoaa erilaisten ajattelutapojen ja kulttuurien moninaisuuden ja samalla myös luonnon. Tätä kehitystä vahvistaa länsimaisuusfundamentalismi, joka ylhäältäpäin esittää absoluuttiset arvot, joita ei voi kyseenalaistaa.

Jo nyt monissa ulkomaiden kaupungeissa ainoastaan kieli erottaa kaupungin suomalaisesta kaupungista. Kaikki muu on perustaltaan samaa. Ja kansalliskieletkin uhkaavat kadota. Englannistuminen kulkee vakaassa etukenossa. 

Olen elänyt sellaista aikaa, jolloin erilaisuutta pidettiin oikeasti rikkautena. Nykyään erilaisuutta vieroksutaan ja se hyväksytään ainoastaan kaupallistetun pikkukivan kautta. Todellisuudessa ihmisyhteisöjen ajattelu kapenee kapenemistaan. Tällainen kapeneminen on tämän ajan uskonto, jonka kyseenalaistamaton opinkappale on usko markkinavoimiin ja kuluttamiseen. Jopa moraalikin on tuotteistettu. Se on sitä pääkaupunkiseutulaista punavihreyttä, jossa muka ollaan huolissaan luonnosta ja muista ihmisistä, mutta jossa kuitenkin omilla valinnoilla poikkeuksetta jyrätään väitettyjen arvojen yli. Kun sinne ulkomaille nyt vain on päästävä…

Kulttuuri Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta

Kesän touhuamiseksi Sota ja rauha

Kuulun porukkaan, jolla kaikki puolukat eivät ole poimurissa. Elämäni on pientä ja ahdistavaa, itsetuhoisuus tuttu vaiva. Joskus minun täytyy oikein ponnistella, jotta henki säilyisi. Kipristelen muiden vuoksi, en itseni. Minä olisin jo valmis lähtemään. Tuskin tämä tästä enää kummemmaksi muuttuu.

Ahdistus jäytää tällä hetkellä tavallistakin ankarammin. Olen näinä hetkinä yrittänyt asettaa pieniä tavoitteita, siirtää katseeni edes huomiseen. Tämän kesän tavoitteeni on Leo ”Leijona” (Лев) Tolstoin Sota ja rauha. Olen lukenut muitakin venäläisiä klassikoita. Parhaiten mieleeni niistä ovat jääneet Anna Karenina ja Rikos ja rangaistus. Ensimmäinen on kuvaus yhteiskunnan keinotekoisten ja ahtaiden normien tarpeettomuudesta ja tuhoisuudesta yksilölle. Jälkimmäinen kertoo ihmisen ristiriitaisesta mielestä, siitä, kuinka ihmisen on välttämätöntä olla itselleen ja korjata olemisen seurauksen sato.

En tule lukemaan nopeasti. Tämä on kesäprojekti. Välissä luen muutakin. Lukemisestani kerron lyhyesti.

Suhteet Oma elämä Kirjat