Luin jonkin artikkelin missä oli listattu erilaisia suhteita. Olen surkutellut tuhlaamiani vuosia erilaisten luusereiden kanssa mutta tämä artikkeli sai ymmärtämään että niillä oli sittenkin tarkoitus. Myös ihmissuhteita ja seurustelua tulee harjoitella ei niin vakavissa suhteissa.

Vaikka noh, ensimmäinen ”suhde” silloin 14-kesäisenä oli minulle ”se viimeinen”. Ei tullut mieleenkään että eroaisimme, ettemme olisikaan ikuisesti yhdessä. Se ei yltiöromanttisen teinitytön ajatusmaailmaan mahtunut, niinpä yllätysero repi nuoren sydämen hajalle. Paljon pahaa tapahtui, molemmat nuoria ja hölmöjä ja olin pitkään katkera. Ja pitkään odotin sitä poikaa takaisin. Opin epäilemään, opin että toinen voikin valehdella ja ihastua toiseen.

Toinen ei ollut sen parempi, se ripustautui HETI. Heti olisi pitänyt saada perhe ja kaikki. Se sekä pelottava mustasukkaisuus sai minut viimein pakenemaan. Tämän kautta sentään ajauduin alalle millä teinkin kiitettävän uran.

Kolmas oli idiootti juntti jostain takametsästä. Näinhän minä sen jo heti alkuun ettei tästä mitään vuosisadan rakkaustarinaa kehkeydy. En tiedä miten kestin niitä Turhapuro-vitsejä 2 vuotta. Heitin sen vitseineen viimein pihalle ja poikaressu vinkui pitkään perääni.

Seuraava oli joku niksahdus päässä. En tiedä, kapinointia vanhempiani vastaan tai jotain. Se kaikki synkkyys, musta ja nahka sai minut ainakin kääntämään katseita. Ei sillä väliä että katseet kääntyivät inhosta. Kauanko olisin tuotakaan jaksanut ellei esikoiseni olisi pian ilmoittanut tulostaan. Paljon pahaa, kieroilua, toisen tahallista satuttamista ja paljon menetettyjä euroja mahtui näihin oppirahoihin. Kipeetä tekee mutta kai se oli tarpeen.

Nyt olisi vuorossa tämä nykyinen. Pisin suhteeni. Jännä nähdä mitä tulen vielä oppimaan. Ihmissuhteet ovat vaikeita.

Ai niin, se tapaus nro1. Sen sydämeni särkeneen pojan kanssa pidimme mykkäkoulua pari vuotta, kunnes hän pyysi anteeksi typeriä tekojaan. Se on vaatinut paljon miestä se. Puhuimme ja puhuimme viikkoja, kuukausia ja teimme sovinnon. Olemme vieläkin hyvät ystävät vaikkei meitä toisella tapaa yhteen oltukaan tarkoitettu. Mutta tämmöisenään toivon saavani pitää hänet elämässäni.

Olisinko jo kohta oppinut tarpeeksi saadakseni sen loppuelämän tasapainoisen ja tasa-arvoisen parisuhteen? Luin sitä parisuhdekirjaani ja pelotti kuinka paljon työtä suhteen ylläpito vaatiikaan ja että tämä ei suinkaan tule olemaan ainut kriisimme! Mutta tulevaisuus voi olla helpompi jos nyt opettelemme kunnolla elämään yhdessä ja tuntemaan toisemme.