Eka lentomatka vauvan kanssa
No niin sehän meni ihan putkeen. NOT.
Meillä meni aikalailla hyvin check-in asti ja sitten alkoikin ”taistelu”. Me oltiin ajoissa kentällä ja jouduttiin odottaa että päästään laittaa laukut koneeseen. Avasivat hieman myöhässä tiskit mutta me päästiin ekana siihen. Tässä vaiheessa tuli jo pieniä ongelmia kun vauva teki ensin kakat enkä voinut lähtä vaihtamaan kun tiedettiin että ihan kohta päästään tiskille. No se virkailija sitten sääti ja sääti siinä. Ensin checkkas 10kg sijaan meille 10 laukkua johon tulosti laput ja joutui niitä perumaan. Sen jälkeen sen kone ei oikeen toiminut ja tässä välissä vauva nukahti mun syliin. Mä sain luvan lähtä vauvan kanssa istumaan ja avomies hoiti asiat loppuun.
Seuraavaksi oli pakko mennä vaihtaa vaippa koska alkoi tuntua, että se tulee kohta läpi. Siihen tottakai vauva heräsi eikä enää uudelleen nukahtanut. Mentiin turvatarkastukseen ja siellä oli tosi vähän porukkaa jonossa mikä ei kylläkään tarkoittanut yhtään mitään koska: siellä oli kolme pistettä auki joista yhteen pääsi jonon ohi henkilökunta ja toiseen pyörätuoli matkustajat. Eli siinä sitten taas odotettiin. Virkailija ohjasi meidän pisimpään jonoon odottamaan tarkastusta. Kiva.
Tarkastuksen jälkeen ajateltiin syödä vähän ennen koneeseen menoa ja hyvä niin koska eipä tullut koneessa oikeen mahdollisuutta syödä. Poika alotti kitinän tässä vaiheessa. Näin että sekä nälkä että väsy alkaa painaa.. sain vähän imetettyä mutta kun oli paljon nähtävää niin ei jaksanut keskittyä syömiseen ja sama kävi nukkumisen kanssa. Sitten meni yliväsyneeksi ja huuto alkoi. Siinä me vuoroin vauvaa kanneltiin ja saatiin hetkeksi nukahtamaan. Heräsi kuitenkin pian ja oli kiukkuinen koneeseen menoon asti.
Koneessa alkoi itku melkein heti kun laitettiin vyöt kiinni. Mulla oli tarkotuksena imettää nousussa ja laskussa mutta hänpä ei suostunut syömään. Sain kuitenkin nukahtamaan kun kone lähti nousuun eikä ainakaan siinä itkenyt jos korvissa tuntuisi. Heräsi kuitenkin jälleen noin 10 min pääästä ja itku jatkui. Näin meidän koko lento oikeastaan meni itkua ja pientä unta. Osa lennosta seisottiin ja silloin vauva oli tyytyväinen.
Imettämisessä onnistuin vasta lennon lopulla kun menin koneen takaosaan ja seisovilleen päätin yrittää ja sehän onnistui. Siirryin koneen pieneen vessaan jossa edelleen seisovilleen imetin kunnes masu tuli pojalla täyteen.
Laskeutuminen meni lopulta ihan hyvin vaikka huudon kera nukahtikin. Lopulta nukkui siis koko laskun, koneen rullauksen, kannoin unessa laukkuja odottamaan ja siirsin vielä avomiehen syliin jatkamaan unia kun mun kädet väsyi. Kantorepussa missä yleensä viihtyy ei nyt viihtynyt oikein ollenkaan. Meni siis käsi treeniksi tämä matka.
Kyllä me koneessa katseita saatiin mutta onneksi kukaan ei vaikuttanut ”vihaiselta”. Enemmänkin ehkä semmoisia sääliviä katseita saatiin. Pyydeltiin kyllä anteeksi vieressä istuvilta kovimpien huutojen keskellä. Mutta minkäs teet kun vauvan kanssa ei voi keskustella.
Meillä oli vielä vajaa kahden tunnin ajamatka kentältä mun vanhemmille ja mun isä tuli meitä vastaan. Olin toiveikas että vauva olisi tyytyväinen autonistuimessa mutta eihän se nyt niinkään mennyt. Pysähdyttiin kaksi kertaa ja molemmille kerroilla söi vähän ja nukahti kunnes taas havahtui hereille. Oltiin kyllä koko porukka aika väsyneitä matkasta ja ehkä mä kuukaudessa ehdin toipua ja valmistautua paluulentoon.
Nyt nautitaan Suomessa olosta.