Olen viisi kuukautta
Mä ajattelin vähän kertoo millanen mä olen nyt viisi kuukautta vanhana…
Mä osaan kääntyä selältä vatsalleni. Kun äiti laittaa mut leikkimatolle niin jaksan hetken leikkiä yksin ja käännyn aina vatsalleni. Sitten haluan äitin mun seuraksi ja ensin mä sillaa vähän huikkaan että tulisko käymään ja jos se ei tajuu niin sitten alan karjua vähän kovempaa. Sieltä se saapuu ja kyselee mitä mulla on asiaa.. no mulla on tylsää yksin ja sitä paitsi mä en kyllä vielä ymmärrä, että miten sieltä mahaltaan muka pääsee kääntymään.
Äiti on alkanut antaa mun olla istuvammassa asennossa kun mä siitä niin tykkään ja vedän itseni istumaan. Onneks se kuitenkin pitää musta kiinni kun muuten mä jotenkin kummasti kaatua johonkin suuntaan. Äiti kutsuu mua vempulaksi kun mä muka kiemurtelen koko ajan sylissä.
Musta on mielenkiintoista seurata kun joku syö. Ensin katson tarkkaan mitä lautasella on ja sitten seuraan haarukan matkaa suuhun. No eipä tule mun suuhun… kummaa porukkaa. Koskahan ne tajuaa, että munkin suuhun vois sitä ruokaa suunnata. Ne varmaan luki mun ajatuksia kun juuri sain jotaa nimeltä perunaa maistaa vaikka ei se kovin hyvää kyllä ollut. Pari viikkoa sitten äiti ja isi antoi mulle iltaisin pullosta jotaa cérėales riisi juttua mutta mä en oikee tiedä tykkäsinkö siitä. Ihan hyvää se oli kun siinä maistu äidin maito mutta yöllä mua taisi sattua vähän mahaan. Nyt ei tule sitä enää vaan saan äidiltä maidon illallakin eikä maha vaivaa yhtään.
Hoitopöydällä on tosi kiva olla. Siinä äiti ja isi mulle aina höpöttää kaikenlaista ja musta on kivaa saada kuiva vaippa. Nyt mä olen huomannut, että siinä on vielä kivempaa kun mä yritän potkasta niitä purkkeja siitä pöydältä alas. Äiti siirsi niitä kyllä mutta kyllä mä vieläkin käsilläni niihin yletän ja tarpeeksi kun jaksan niin saan ne ainakin kaatumaan. Jes.
Mä oon huomannut että musta lähtee kunnolla ääntä. Ennen juttelin silleen nätisti mutta on paljon hauskempaa karjua vähän kovempaa. Eikä mua suututa kun mä vaan kerron mun juttuja vähän totisemmin ja kovemmalla äänellä.
Mulla on semmonen uusi leikki, että otan tutin pois suusta ja yritän laittaa sen takaisin. Vielä hauskempaa on ottaa se pois suusta ja roikottaa sitä niin kauan että se tippuu ja sitten pyytää sitä äidiltä takaisin. Kun äiti antaa sen mulle niin teen sen heti uudestaan.
Mulle yritetään antaa unilelua päiväunille mutta mä en ymmärrä miksi? Eikös se äiti nyt vaan voi olla se mun unilelu?
Äiti ja isi sanoo että tämä kuukausi on ollut kaikista rankin. No arvaa vaan kuinka rankkaa on oppia monta uutta juttua ja yölläkin niitä käydä läpi. Sitten mua harmittaa kun herään kesken unien enkä saakaan heti uudestaan unta. Mulla on myös ollu öisin kova nälkä mutta onneksi äiti antaa maitoa niin pääsen taas jatkaa unia. Päiväunille mennessä mua alkaa harmittaa ihan kamalasti. Mua väsyttää kyllä mutta kun vielä haluisin hetken puuhailla lisää vaikka en yhtään enää jaksakaan. Äidin syliin olis myös niin ihana aina nukahtaa mutta aina se vaan laittaa mut sänkyyn nukkumaan.
Ainii mulla on nyt kova yskä ja en saa oikein yöllä nukuttua ja päivälläkin välillä harmittaa kun yskittää. :(
