9kk kanssa lentokoneessa

Taas oli aika lentää kun oli kotiinpaluun aika. Kyllä meidän pojasta taitaa pieni matkailija kehittyä. Hän tykkää seurata ihmisiä eikä koneessa näytä korviin koskaan sattuvan.

Perinteisesti mukana kaikkea mahdollista ja vähän yli. Vaippoja, vaihtovaatteita, maitoa, soseita, naksuja, leluja ja kirjoja. Meille vanhemmille vettä ja pientä evästä sekä paljon hyvää ja rentoa mieltä.

Tällä kertaa kone oli vajaa ja saatiin koko rivi. Siinä oli tilaa pienellä mönkiä ja seisoa. Taakse sai kurkkia vapaasti koska siellä ei ketään istunut. Ensimmäinen tunti meni nopeasti touhutessa. Timppa söi koneessa lounaan ja vielä maidon ennen kuin uni voitti. Hän nukahti mun syliin ja samalla piti olla vyöt kiinni turbulenssin takia. Siitä siirsin hänet keskipenkille nukkumaan. Siinä hän nukkui lennon loppuun asti. Nostin Timpan laskun ajaksi takaisin syliin, vöihin kiinni ja hän heräsi juuri kun oli aika lähteä koneesta ulos. Tämä matka meni täydellisesti.

Nyt olen näistä matkoista oppinut että matkalla rutiineista ja omista ”säännöistä” kannattaa joustaa niin paljon kun tarvetta on. Mä en normaalisti anna päivällä Timpalle tuttia mutta matkatessa annan aina. Ruoka-ajoista on hyvä pitää kiinni mutta joskus annan vaikka vähän makeampaa sosetta tai useammin kuin normaalisti (pieniä määriä usein). Naksut on huippu juttu ja ne viihdyttää/ harhauttaa mainiosti tarvittaessa. Eikä enää tunnu missään laulaa julkisesti kunhan poika on rauhallinen.

Lento olisi voinut olla hyvinkin erilainen… koneeseen pääsyä odotellessa portille saapui kaksi kovin tuhdissa humalassa olevaa miestä. En saanut selvää mitä kieltä he puhuivat mutta äänentaso oli kova. Ilmeisesti käytös oli ollut myös agressiivista koska meidät ohjattiin vauvan kanssa nopeasti pois heidän vierestä kun jonotettiin koneeseen sisään. Virkailija sanoi vartioiden tulevan ja koneessa kuultiin että poliisit olivat tulleet hakemaan nämä kaksi herraa pois.