Muuttolaatikot
Me saatiin lähettää Etelä-Koreaan 300kg tavaraa. Laatikot piti tilata etukäteen ja ilmoittaa päivä milloin ne haluaa ja milloin haluaa että ne haetaan pois. Me pyydettiin laatikot n. 3vk ennen suunniteltua muuttoa ja toivottiin että ne haettaisiin pois vasta juuri ennen kun muutto tapahtuu. Tilattiin 3 isoa ja 7 pientä laatikkoa. Yksi laatikko sai painaa 30kg mutta piti ottaa huomioon, että metallilaatikko panoi 10kg joka laskettiin tohon painomäärän mukaan.
Laatikoissa olevat tavarat piti kirjata. Pakkauslistasta piti selvitä mitä laatikossa on sisällä, kuinka paljon laatikko painaa ja minkä arvoista tavaraa siellä on. Itse sai päättää kuinka arvokasta tavaraa laittaa sisään mutta korvauskatto oli 3500€. Laatikon päälle piti teipata muovitaskussa pakkauslista, passinkopio ja määränpään tiedot. Lisäksi laatikoiden mukana tuli kahdet avaimet joista toiset piti teipata laatikkoon kiinni ja toiset sitten pidettiin itsellämme. Laatikoihin ei saanut laittaa ruokaa, ei mitään jauheita (eli ei esim. lasten korvikemaitoa), ei nesteitä eikä pattereita yms.
Listasin asioita etukäteen mitä haluan ottaa mukaan ja yritin miettiä minkä verran saadaan mahtumaan. Yritin tasapainotella ajatuksen kanssa että kaikkea ei voida ottaa mukaan mutta mikä on järkevää. Toki melkein kaikkea saa ostettua mutta on vähän tyhmää jättää ottamatta jotain mukaan vaan sen takia että sen sitten ostaa heti paikanpäältä.
Satuin seuraamaan keskustelua muutosta samaan aikaan kun aloitettiin itse pakkamaan ja moni sanoi että kannattaa laittaa vaatteet yms. tyhjiöpusseihin. Vaatteisiin tarttuu herkästi hajuja ja riippuen kuljetustavasta ja ajasta joku mainitsi että suojaa myös ötököiltä. Tottakai, miten en heti tätä ajatellut. Ei muuta kun äkkiä hankkimaan tyhjiöpusseja että päästään täyttämään laatikot. Toki näin saatiin myös mahtumaan paljon enemmän tavaraa per laatikko.
Pakattiin laatikoita sitä mukaan mitä mietin että tarvitaan vähiten ja minkä voi jo laittaa pois käytöstä. Lasten kanssa ei ole ihan helppoa pakata tavaroita ajoissa koska kaikkea tuntuu tarvitsevan ja varsinkin juuri silloin kun sen on jo pakannut pois.
6.-7.6. Viikonloppuna oli pakko pakata kaikki viimeisetkin tavarat laatikoihin. Maanantaina piti lähettää valmiit pakkauslistat Maxin työpaikalle hyväksyttäväksi. Kun sieltä saatiin varmistus että laatikot on ok niin voitiin sopia laatikoiden pois haku. Ne tultiin hakemaan 12.6, ne meni ensin Maxin firmalle, siellä vielä viimeiset paperit täytettiin ja sieltä ne lähetettiin kohti Etelä-Koreaa. Me ei siis edes tässä vaiheessa tiedetty mikä meidän tuleva osoite on. Saatiin takuu että kämppä saadaan varmasti mutta mistä niin se ei selvinnyt kun vähän ennen lähtöä.
Meidän piti ensin itse saapua maahan, sitten vasta laatikot voitiin tullissa hyväksyä ja sen jälkeen ne voitiin lähettää meille kotiin. Laatikoiden on tarkoitus saapua meille meidän karanteenin aikana.
