Kielikukkasia

Näitähän riittää kun uutta kieltä yrittää oppia. Tulee sanottu väärä sana väärään paikkaan tai ymmärrettyä sana ihan väärin. Mulle on ollut vaikeeta päästä eteenpäin kun käy kömmähdys ja jään siihen virheeseen jumiin.

Yhden tälläisen tilanteen muistan erittäin hyvin ja sille on naurettukin.
Oltiin mun avomiehen vanhempien luona ja hänen äiti halusi kertoa mulla ranskaksi asiansa. Mä olin heti jo super tarkkana ja yritin saada selvää mitä hän sanoo. Menneitä aikamuotoja en vielä osaa ja hän helpotti lausetta. Näin mä lauseen pätkän kuulin ”je suis jaune…” Ja loppu meni ohi koska aloin miettiä miksi hän sanoo ”olen keltainen”. Toisti lauseen vielä muutaman kerran ja mun piti todeta, että nyt mä en yhtään ymmärrä.

Sitten hän sanoi englanniksi ”kun olin nuori keräsin ruokareseptejä”
Hän oli siis sanonut siinä helpotetussa lauseessa ”je suis jeune…” eli olen nuori!
Nämä kaksi sanaa mä tiedän mutta ne kuulostaa mun korvaan todella samalta. Ja keltainen nyt tuli ekana mieleen ja siihen sitte jäin jumiin enkä pystynyt miettiä toista sanaa tai sitä mitä muuta hän yritti sanoa. Mun naama oli varmaan hyvännäkönen kun tuijotin häntä miettien miksi sä olet keltainen?

Näitä tulee mulle koko ajan ja jatkuvasti sekotan sanoja keskenään. Pikkuhiljaa enemmän pystyn kuuntelemaan lauseen loppuun ja ymmärtämällä tarpeeksi sanoja ymmärrän koko asian. Se on kiva fiilis kun oikeesti ymmärtää jotain ja pysyy vähän mukana keskustelussa. Antaa myös motivaatiota oppia lisää.