Työnhaku raskaana

Tulee nyt vähän viiveellä postaukset ja aiemmin oli välillä vaikea kirjoittaa tänne työnhausta yms. ilman, että mainitsee oman raskauden. Se kun kuitenkin vaikutti työnhakuun ja paikan valintaa.

Mä olin tilanteessa, että olin ilman töitä kun tulin raskaaksi. Mulla oli ollut sama tilanne jo aiemmin kun olin raskaana. Olin jo ottanut lopputilin silloin töistä mutta vielä oli 2kk irtisanomisaika ja tiesin, että ei ehkä kannata edes lähtä hakemaan töitä. Mutta siinä raskaudessa kävi sitten miten kävi. Lähettelin lisää hakemuksia mutta mitään ei kuulunut takaisin. Olin kuukauden verran Suomessa ja sitten paluu Ranskaan ja työnhakuun. Mitään ei kuulunut heti mistään ja tässä välissä selvisi, että olen uudestaan raskaana. 

Meni ehkä pari viikkoa tästä kun tuli sieltä nanny toimistosta viesti, että nyt olis perhe tarjolla. Eka toimiston haastatteluun ja sieltä perheen tapaamiseen. Tässä vaiheessa mä en kertonut mitään mun raskaudesta. Eikä siitä tarvikaan työhaastattelussa kertoa. 

Kuitenkin tämän perheen tapaamisen jälkeen mulle oli selvää, että kerron heille. Halusin, että he tekevät päätöksen mun palkkaamisesta kaikella tiedolla musta. Koen, että suoraan perheen kanssa töitä tehdessä luottamuksella on todella iso rooli. Olisi ollut mun mielestä epäreilua olla kertomatta ja antaa ymmärtää, että heillä on ”normaali” työntekijä. Normaalilla tarkoitan, että raskaana ollessa voi olla erilaiset vaivat odotettavissa, äitiysloma (joka täällä vaan 3kk) ja oletus, että sieltä palaa. Perhe kun kuitenkin kertoi etsivänsä hoitajaa pitkällä tähtäimellä jopa kahdeksi vuodeksi. Uutiset heille kerrottuani käytiin keskusteluja perheen kanssa ja tapasin heidät uudestaan. Omaksi yllätykseksi he kun eivät suoraan sanoneet ei kiitos kun kerroin raskaudesta.

Tosin se, että kerroin heille muutti työsopimusta jota he tarjosivat. Alunperin olisin saanut vakituisensopimuksen mutta nyt he halusivat palkata mut määräaikaisena. Eli totuuden kertominen kostautui kyllä vähän mulle. Vakisopimuksen olisin varmaan saanut jos olisin luvannut palata takaisin 3kk äitiysloman jälkeen mutta sitä en pystynyt luvata koska aion olla pidempään kotona. Nyt kun olen jo hetken heille tehnyt töitä en olisi parempaa perhettä voinut löytää ja ottivat mun raskauden todella hienosti huomioon alusta asti. Joka päivä kyselevät mun vointia ja jaksamista, ostavat ruokaa mua varten ja kysyvät onko erityisiä mielitekoja. Joten en kadu enää hetkeäkään, että kerroin heille heti alkuun.

Olisin aika varmasti toiminut erilailla jos työnantajana olisi ollut esim. päiväkoti. Koen, että tällöin tilanne ei kohdistu suoraan tiettyihin henkilöihin. Yrityksillä myös paremmat resurssit toimia tässä tilanteessa ja hankkia sijainen tai korvaava työntekijä. Kävin raskaana myös siellä päiväkoti haastattelussa enkä siellä sanonut asiasta mitään. Vaikka rahallisesti olisi ollut järkevämpää ottaa työ päiväkodissa niin mä laitoin oman hyvinvoinnin edelle. Tää paikka olis ollu n. 40min bussimatkan päässä, olisi pitänyt opetella täysin uudet asiat ja englanti oli muilla työntekijöillä todella heikko, oikeastaan olematon. Joten työ perheessä vei voiton.

Mä mietin myös paljon haluanko edes saada töitä raskaana ollessa. Jos mulla olisi jo ollut työpaikka niin eihän tässä olisi ollut mitään epäselvää ja töitä olisin tehnyt niin pitkään kun mahdollista. Nyt oli vaihtoehtona vaan olla tekemättä mitään töitä. Toki rahallisesti järkevin vaihtoehto olisi tehdä töitä jos vaan voi. Mutta mietin myös sitä puolta, että jaksanko mä olla kotona tekemättä mitään koko raskausajan. Mulla kun ei juuri montaa ystävää täällä ole niin aika yksinäisiä päivät nopeasti. Salilla käyn mutta ei sielläkään koko päivää mene. Vaikka tykkäänkin olla ihan vaan kotona niin on myös mukavaa olla tekemistä ja pitää itsensä kiireisenä. Tämän työperheen löytäminen oli myös hyvä juttu työtuntien takia; 30h viikossa ja maanantait vapaat eli jää aikaa myös lepäämiseen.