Vatsan kasvatusta

Mulla on ollu tosi vaikee olla vertailematta mun vatsaa muiden odottajien kanssa. Tiedän, että jokaisella on erilainen raskausvatsa ja se tulee erilailla näkyviin. Mulla on pieni pömppä maha. Näyttää melkein samalta kun aina ennenkin tosin nyt ainakin mä tiedän että siellä on joku kuka vatsaa pömpöttää. Vatsa on myös normaalia napakampi.

Yleensä välttelen tiukkoja paitoja mut nyt on ollu ihan kiva pitää jotaa tiukempaa, ainakin välillä. Tarkotuksella välillä valitsen paidan joka reilusti korostaa vatsaa. Tosin vielä ei ehkä ulkopuolinen voi suoraan sanoa onko se raskausmaha vai ”foodbaby”. Aamusin tuntuu, että vatsa on täysin kadonnut mutta heti aamupalan jälkeen pullahtaa esiin.

Pitäs varmaan olla innoissaan kun vatsa on pysynyt tähän asti niin pienenä eikä painoa ole tullut paljon mitään lisää. Kohta puoliväli häämöttää eli aikaa on paljon kasvattaa vatsaa (edelleen tuntuu, että aika menee todella hitaasti). Mä vaan niin odotan, että näkyisi jo selkeemmin. Kai sitä ajattelee että parempi mitä isompi vatsa niin silloin se pienikin varmasti kasvaa. Vielä se on niin pieni, että mahtuu hyvin kasvamaan vaikka ei ulospäin niin selkeästi näkyisikään. Eikä vatsa vielä ole tiellä oikeestaan millään tavalla.

Mä oon odottanut raskaaksi tulemista niin kauan kun nuoruudesta muistan. Oon aina halunnu perheen ja tulla äidiksi. Edes muiden kauhutarinat vaikeasta raskaudesta tai rankasta vauva-arjesta ei ole saanu mun mieltä muuttumaan yhtään. Tähän asti oon päässy helpolla raskauden kanssa ja väsymys oikeestaan ainoo mikä ”häiritsee”. Mut siinäkin pääsen helpolla koska teen 30h työviikkoa ja työpäivän aikana lapsi nukkuu päiväunet ja mä saan kans ottaa rennosti. En voi siis valittaa. 

Mä en pelkää muutoksia mun kropassa enkä ole koskaa mitenkään fit ollutkaan. Tiedän, että paljon tulee muuttumaan ja ehkä myöhemmin muutokset harmittaa mutta nyt on vaan ihana odottaa ja nähdä muutoksia. Paljon on kuitenkin muutoksia johon en edes voi vaikuttaa. Tulee mitä tulee.