Miksi luovuin työpaikasta

Aloitin kun paikka oli ollut avattuna kuukauden verran. Vielä heillä ei ollut tiedossa koko tulevaa tiimiä, alkuun oli vähemmän lapsia ja siis vähemmän myös hoitajia. Vaikeudet alkoivat aikalailla heti muutaman viikon päästä. Ihan yksityiskohtiin en aio mennä mut vähän haluun kertoo miksi luovuin työpaikastani.

Mun mielestä tää paikka ei ollut valmis avattavaksi. Mä en saanut oikein mitään perehdytystä heidän tapoihin tai siihen millaista pedagogiikkaa he haluavat toteuttaa. Tässä vaiheessa aloitettiin vasta siellä miettiä miten arki aikataulutetaan. Okei laitetaan nämä ekat pari kuukautta alun piikkiin, uusi paikka ja etsi vielä rytmiään.

Kesäloman jälkeen töihin paluu ja uusi tiimi paikalla. Tämä tarkoitti myös uutta alkua, jälleen kerran. Enemmän lapsia, enemmän hoitajia ja enemmän miettimistä kuke tekee mitäkin.Tuntui, että säännöt vaihtelivat tai niissä ei ollu mitään ideaa. Se mitä haastattelussa oli sanottu tuntui muuttuvan eikä luvatut asiat pitäneet paikkaansa. Koko ajan lisättiin työtehtäviä ja mun mielestä tärkeistä asioista ei välitetty. Oli vaikeaa toimia omaa näkemystä vasten. Muutama kuukausi meni pikkuhiljaa enemmän ja enemmän väsyen ja ahdistuen. Tilanne ei vaikuttanut paranevan ja päinvastoin paheni pienten asioiden myötä. Käytiin keskusteluja tiimin kanssa, minä esimiehen ja omistajien kanssa. Annoin aikaa ja sitten uudet keskustelut ilman suurempia muutoksia. Tein ratkaisuni ja irtisanoin itseni. Sen jälkeen oli vielä kahden kuukauden irtisanomisaika.

Mä tein tietoisen päätöksen miettiä omaa hyvinvointia ja omaa mielenterveyttä. Mä en halunnut olla paikassa missä mulla on paha olla ja joudun työskentelemään vastoin omaa ajatusmaailmaa. Kaikenlaista on pyörinyt mielessä; ehkä mä en ollut tarpeeksi vahva, ei olisi pitänyt välittää ja käydä vaan töissä, ehkä se on kulttuuria johon en ole tottunut ja ehkä mä oon vaan liian herkkä.

Mutta mä haluan olla oma itseni myös työmaailmassa ja löytää oman paikkani. Mä teen töitä mun sydämellä ja oikeesti välitän siitä mitä mä teen. Rahanperässä en töitä tee enkä osaa vaan käydä töissä välittämättä mitä siellä teen. Nyt uutta työtä etsien ja uusia mahdollisuuksia löytäen.