Liikuntaa viikonloppuun
Me oltiin vietetty ainakin kolme viimeistä viikonloppua kotona ja nyt haluttiin taas tehdä pieni reissu johonkin. Max jaksoi taas etsiä mukavaa uutta paikkaa missä vierailla.
Viime viikonlopun vierailukohteena oli siis Jirisan kansallispuisto (tai siis pieni osa siitä):
Lauantai aamu vietettiin kodin lähellä, käytiin kids cafessa jotta lapset saa purkaa energiaa. Sen jälkeen käytiiin lounaalla josta suoraan autoon ja ajoa päiväunien ajan (matkaan meni reilu 2 tuntia).
Saavuttaessa ajettiin suoraan Ssanggyesa temppeli vierailulle. Vaikka nämä temppelit alkavat näyttää aika samoilta niin on ne silti vaan todella kauniita joka kerta.
Sieltä siirryttiin hotellille ja illalla käytiin ravintolassa syömässä. Nähdiin ohi ajaessa pizzapaikka ja mentiin sitä testaamaan. Todella hyvää ruokaa ja saatiin kaikki ruuat ilman että olivat tulisia.
Haluttiin tällä reissulla myös päästä kokeilemaan uutta matkasänkyä joka on siis Matskulle. Tilattiin matkasänky netin kautta Ranskasta koska täältä ei oikeen löytynyt mitä haluttiin tai mihin ollaan totuttu. Timpa pärjää jo ihan isossa sängyssä putoamatta mutta pienempi herra tarvii kyllä vielä ”vauvansängyn”. Se meidän reissu missä nukuttiin kaikki patjoilla lattialla ei tule enää toistumaan! Me tykätään nukkua suht hyvät yöunet.
No oli ihan ok yö…meidän perhe ei vaan osaa nukkua samassa huoneessa. Kun yksi liikkuu tai pitää ääntä niin ainakin yksi meistä heräsi. Molemmat pojat etsi pitkään hyvää asentoa pitäen toisen hereillä. Aamulla oli hiukka väsynyt olo kai kaikilla mutta ei se meidän vauhtia paljon hidastanut.
Sunnuntai aamuna retki/vaellus Buril vesiputoukselle:
Aloitettiin 8:40 ja takaisin autolla n.12
Mulla oli huonosti nukutun yön takia päänsärky ja mun rakas vahva mies kantoi molempia poikia melkein koko matkan ylös. Jos mietit millaista täällä on kävellä noita reittejä niin mieti kahden tunnin porrastreeniä epätasaisilla portailla niin semmoista se on. Välillä saatiin Timpa kävelemään mutta hän on tottunut olemaan isänsä hartioilla. Mä en pysty kiipeämään ja kantamaan ketään mun hartioilla. Alaspäin tullessa mä otin Matskun ja Timpa pääsi Maxin hartioille. Kävi vielä niin, että Timpa kompastui evästauon jälkeen ja kolautti huulen kiveen niin meni hetki siitä toipua ja että suostui jälleen kävelemään.
Itse vesiputous oli pettymys kun ei siinä juuri vettä ollut, korkea kylläkin oli mutta muuten ei kummoinen. Jätettiin viimeiset rappuset menemättä putoukselle asti koska kauempaa jo näki millainen se on. Hieman säästettiin reisilihaksia kun jätettiin menemättä rappuja alas ja sitten takas ylöspäin.
Alas tultiin tunnissa vaikka muutamia haastavia kohtia oli.
Syksystä vielä sen verran, että nyt nähtiin tosi upeita ruskan värejä eikä talvesta ole vielä tietoakaan. Päivälämmöt 20 astetta ja aamuisinkin yli 10. Parasta ikinä.