Pieniä iloja

Kävin ihana tilanne asuntonäytössä..

Mentiin taas katsoo yhtä eikä oikee muistettu taaskaan minkä kokonen tai hintanen se on. Ainoa mitä muistettiin oli se, että se on 4. kerroksessa ilman hissiä. Joten se oli heti vähän ehkä ei meille listalle.

Oltiin ajoissa paikalla ja kun esittelijä ajoi paikalle niin heitin vitsillä, että olispa hauskaa jos se olis sen mun työperheen äiti. Tiesin, että hän on asunnonvälittäjä mutta en tiennyt missä firmassa. Lisäksi mun avomies on joutunut hoitaa kaikki puhelut ja yhteydenotot mun surkean ranskantaidon takia.

Sieltä autosta nousi juurikin tämä ihana äiti. Meinas meillä molemmilla tulla kyynel silmään ja oli kyllä niin iloinen jälleennäkeminen hänen kanssa. Ollaan siis pidetty yhteyttä viesteillä sen jälkeen kun mun työt loppu mutta ei olla nähty. 

Siinä ilon hetkessä ei edes portaat häirinnyt eikä vauhtia hidastanut. Asunto oli suurempi mitä oltiin ajateltu (n.70m2) ja oikein nätti. Iso keittiö missä paljon kaappeja ja molemmissa makuuhuoneissa kunnon kaapit. Lattialämmitys ja saisi porata reikiä verhoja varten ja jopa maalata seiniä jos haluaa. Hintakin hieman yläkanttiin 1140€. Hän lupasi kysyä onko hinnassa neuvottelun varaa ja saisiko sitä hieman alemmas. Jos me tämä asunto haluttas niin hän myös sanoi pitävänsä huolen, että meidän paperit on ensimmäisinä. Toki tässäkin voi käydä niin, että meitä ei vaan voi hyväksyä tulojen takia. Osalla kun on vakuutus joka vaatii ne kolmiskertaiset tulot vuokraan nähden ja silloin ei voi oikeestaan olla yhtään sen alle eikä asialle mahda mitään.

Taitaa tämäkin asunto jäädä saamatta mutta ihana piristys tähän etsintä stressiin.