Expat terveystarkastus
Mainitsin edellisessä postauksessa, että ennen lähtöä Etelä-Koreaan meidän piti käydä terveystarkastuksessa ja saada se hyväksytysti läpi. Max oli jo aiemmin käynyt kerran samanlaisessa ja tiesi suurinpiirtein mitä siellä tapahtuu. Tämä tarkastus hoidettiin jo helmikuussa.
Meillä kun ei ole ketään perhettä lähellä eikä oikeen ketään semmosta ystävääkään kenelle lapset olisi voinut jättää hoitoon niin lähdimme koko perhe sinne. Ja koska meillä ei ole autoa niin liikkeellä oltiin rer junalla. Lisätään siihen vielä yöllä ollut myrsky joka aiheutti junissa myöhästymisiä, yhdestä junasta kaikki käskettiin ulos odottamaan seuraavaa junaa, tunkeminen sinne sisään tuplarattailla ja perille päästyä ne rattaat ei tietenkään mahtunut pieneen Pariisilaiseen hissiin. Onneksi piti kantaa vaan ensimmäiseen kerrokseen.
Siellä klinikalla pojat piti ottaa pois rattaista koska niitä ei saanut viedä odotushuoneeseen.
Ensin Max meni hoitamaan paperiasiat kuntoon ja siitä meni melkein suoraan omaan tarkastukseen. Me aikuiset ei saatu syödä 12 tuntiin koska meiltä otettiin verikokeet. Mulla teki jo vähän huonoa siellä junassa ja nyt piti vielä odottaa omaa vuoroa kahta lasta viihdyttäen.
Ekana otettiin verikoe ja virtsanäyte. Sitten sai syödä ja mulla oli omaa evästä mutta siellä oli tarjolla kahvin ja teen lisäksi keksejä, valmislettuja ja madelein kakkusia. Just ja just ehdi syödä kun meidät kutsuttiin lääkärin luo. Sinne koko perhe huoneeseen sisään ja siellä saatiin rokotukset. Oltiin varattu aika että pojat saa samalla tällä klinikalla rokotukset koska jouduttiin jo kaikki tulemaan paikalle. Lääkäri katsoi samalla myös sydänkäyrän multa ja Maxilta.
Viimeisenä oli mun näöntarkastus. Hoitaja selitti ohjeet mutta en silti meinannut ymmärtää mitä milloinkin piti tai ei pitänyt nähdä. Esim. oli kuvia joissa oli viivoja ja numeroita ja hän kysyi onko sama vai eri? Luulin että vaihtaa eri kuvien välillä mutta tarkoitus oli että jos näissä olisi ongelmaa joku niistä viivoista olisi näkynyt tummempana.
Pojat olivat kyllä todella reippaita koko ajan. Matskun eka päiväuniaika meni tunnin yli mutta sylissä viihtyi ihan hyvin. Timpa tarkkaan katsoi meidän rokotukset ja aluksi oli kovin innokas saamaan myös itselle piikin…kunnes tajusi että se ihan oikeasti laitetaan ja että se vähän sattuu. Matsku itki vain koska Timpa itki. Mutta iloisella mielellä olivat kummatkin heti kun lääkärin ovesta mentiin ulos.
Tai siis tuo oli viimeinen testi tuolla klinikalla. Sieltä meidän piti vielä kävellä n. 25min seuraavaan paikkaan jossa otettiin keuhkoröntgen. Molemmat pojat nukahti matkalla sinne ja onneksi nukkuivat koko ajan. Vasta matkalla kotiin heräsivät, syötiin myöhäinen pikalounas ja sitten puiston kautta kotiin.
