Helmikuinen aamu
Mä tein tänä aamuna testin.. Siihen tuli haalea +
Onkohan se totta? Mitäs jos se on vaan vanhoja raskaushormoniarvoja? Mitäs jos taas käy huonosti? Mulla on tunne, että siellä ei ole mitään. Se on varmaan tuulimuna nyt tällä kertaa.
Täysin erilainen kokemus tehdä raskaustesti nyt kun viimeksi tai enemmänkin toi plussan saaminen oli erilainen kokemus. Oli mahtavaa saada positiivinen tulos mutta en osannu samalla tavalla iloita sitä. Kai se pelko on taustalla halusin tai en.
Ihan lyhyesti raskauden alusta
Ekat tuntemukset: ei juuri mitään normaalista olosta poikkeavaa, pientä nippailua mahassa, pientä turvotusta ja juosta en salilla pystyny kun alko kiristää mahasta. Nälkä. Koko ajan tekee mieli syödä. Tosin näin ihan normaalistikin ja enemmänkin poikkeavaa jos tää tunne häviää.
Rv5 hengästyttää välillä ihan vaan puhuminenkin. Rv6 paikkeilla ei mitään selkeitä oireita.
Rv7 pientä ällötyksen tunnetta. Lähinnä iltaisin, joskus päivällä. Mulla oli ihan muutamana päivänä tosi etova olo koko päivän ja ainoastaan yhtenä aamuna tuli aamupala ylös. Hyvin vähäoireinen alkuraskaus. Väsymystä mut siitäkin selvis nukkumalla yöllä 10 tunnin unet.
Teki mieli syödä vaan kaikkea epäterveellistä. Me ei käydä oikeestaan koskaa mc donaldsissa ja nyt halusin vaan syödä niiden hamppareita. Sipsit auttoi etovaan oloon. Makeeta ei tehny mieli mikä todella poikkeuksellista mulle. Ainoa terveellinen mitä mun teki mieli on appelsiini ja niitä ostin sit koko ajan lisää. Vatsa kun ilmapallo ihan.koko.ajan.
Rv 9 lopulla ällötyksen tunne aikalailla poissa kokonaan. Nyt tekee mieli enemmän makeeta mitä yritän välttää ettei tuu syötyä liikaa. Myös pientä paniikkia onko vatsassa kaikki hyvin. Käytiin varhaisultrassa rv7 ja nyt on käyty myös 12vk ultrassa ja kaikki oli hyvin pienellä.
Mun perheelle kerrottiin melkein heti (mun sisko sai tietää aiemmin kun olin heillä viikon kylässä niin enhän mä pystyny olla kertomatta). Halusin kertoa tosi paljon mutta samalla pelotti. Tällä kertaa en halunnut odottaa ja mahdollisesti kertoa vaan huonoja uutisia. Vaikka mulla ei kovin luottavainen olo ole ollut tämän raskauden suhteen. Kerroin myös muutamille ystäville heti alkuun. Ehkä mä jotenkin halusin kuulla muiden iloa tästä uutisesta kun itse oli vaikea iloita ja kyllä se vähän auttoikin. Avomiehen perheelle kerrottiin varhaisultran jälkeen.
Kerroin myös näin alussa silloin mahdolliselle työ perheelle. En todellakaan ollut valmis jakamaan asiaa ulkopuolisten kanssa kun itsellä todella epävarma olo onnistuneesta raskaudesta. Mutta halusin myös olla rehellinen ja laittaa nimen paperiin vasta sen jälkeen kun perheellä on kaikki heille tärkeät tiedot musta. Tästä voin kertoo myöhemmin lisää.
Vielä aika alkua mennään mutta haluan jakaa tämän matkan täällä. Nyt odotellaan, että pieni kasvaa ja ehkä se kunnon raskausmahakin sieltä esiin tulee. Edelleen olen huolissani meneekö kaikki hyvin mutta yritän myös ihan vaan nauttia tästä hetkestä.