Kaukana perheestä

Jo muutamia vuosia olen asunut pois Suomesta mutta nyt välimatkaa on paljon enemmän kun aiemmin. Myös aikaeroa on nyt 7 tuntia joten välillä on hankalaa pitää yhteyttä kotiin.

Koti-ikävää meille ei vielä ole tullut tänne muuton jälkeen. Tämä maa on lumonnut meidät sen verran hyvin ettei juuri kotiin kaivata. Mulle koti tarkoittaa sekä Suomea, että Ranskaa mutta enemmän nyt Suomea koska meillä ei ole Ranskassa kotia odottamassa koska annettiin vuokra-asunto pois. Jos mulla jonnekin on ikävä niin se on aina oman perheen ja ystävien luo.

Me ollaan päätetty ettei lähdetä täältä joululomalla pois. Ranskaan en edes suostu nyt menemään ja vaikka siellä tai Suomessa olisikin hyvä tilanne niin täällä päässä ollaan tiukkoja sääntöjen kanssa. Ihan sama mistä maasta tänne palaa niin se on koronatesti oltava negatiivinen ennen tänne tuloa ja sitten taas uudestaan testi heti saavuttaessa. Lisäksi se pakollinen 14pv karanteenin täysin ”lukkojen takana”. Mun mielestä se on liikaa lapsille jos ei ole pakko. Vaikka heillä onkin ikävä isovanhempia.

Entäs sitten myöhemmin?

Joululoma on pisin loma ennen seuraavaa kesää eli ehkä sitten kesällä vasta me lennetään. Mutta toiveissa olisi saada perhettä tänne.

Joka kerta kun me nähdään täällä uusi paikka niin sanotaan, että tänne tuodaan sitten mun vanhemmat tai tästä paikasta sun äiti kyllä tykkäisi. Kuvia lähetetään niin paljon että perheellä on varmaan jo puhelimen muistit täynnä. Me halutaan niin kovasti esitellä meidän koti täällä, meidän suosikki ruokapaikat ja parhaat nähtävyydet.

 

Mutta…se ei välttämättä onnistu.

Niin kauan kun virus jyllää niin tänne ei kukaan turistina pääse. Vaikka muualla rajat pikkuhiljaa aukeaa normaaliksi niin täällä tuskin niin tapahtuu ennen kun tilanne on todella hyvä. Ja uskon että vielä senkin jälkeen pitkään vaaditaan negatiivinen testitulos ja/tai karanteeni. Meidän luo ei voi tulla viettämään karanteenia koska silloin ollaan koko perhe  jumissa asunnossa, Timpa ei pääsisi kouluun eikä Maxin työpaikka olisi kovin iloinen parin viikon kotitoimisto ajasta.

Meidän ei ole tarkoitus asua täällä loppuelämää. Ollaan Maxin työprojektin mukaan ja kun se on valmis niin sitten on meidän aika lähteä täältä pois. Vuosi tai reilu ajassa eteenpäin ja onkin ehkä jo paluunaika. Pitää vaan antaa koko asian olla ja katsoa miten tilanteet muuttuu. Liikaa jos miettii niin tulee vaan pahamieli.

 

Mä sanoin jo Maxille että jos kukaan ei pääse täällä käymään niin sitten tullaan kaikki tänne lomalle joskus 5 vuoden päästä!