Kentältä matka uuteen kotiin

Meillä oli siis vielä lennon jälkeen edessä pitkä automatka. Me oltiin etukäteen varmistettu, että voidaan tuoda omat autonturvaistuimet ja ne toimii iso fix kiinnityksellä  ja, että onhan varmasti ok tämä. Joo joo. No eipä ollut mahdollisuutta laittaa istuimia kiinni eikä edes kolmipiste vöitä. Vyö oli vaan semmonen mikä tulee tosta vatsan yli. Jonkinaikaa siinä Max soitteli puheluita asiasta mutta meillä oli tämä yksi ainoa vaihtoehto päästä kentältä kotiin. Kaikki oltiin niin väsyneitä, että eikun istuimet autoon ja vyö jotenkin kiinni. Mä olen aina sanonut, että minä en lapsiani laita autoon jollei istuin ole kunnollinen ja kunnolla kiinni mutta nyt ei ollut vaihtoehtoa. Ei voitu jäädä hotelliin esim. yhdeksi yöksi koska täällä ollaan todella tarkkoja karanteenista eikä voitu ottaa edes tavallista taksia.

Matka meni yllättävän hyvin myös autossa. Timpa sai katsoa tablettia hetken ja sitten nukahti. Matsku nukahti melkein heti kun auto liikkui. Myös me nukahdettiin heti kun pojat nukkuivat.

Kaikki herättiin kun kuski ilmoitti että vessatauko. Mä olin ihan pihalla että mitä tapahtuu ja miksi pysähtyy kun ollaan kaikki ihan unessa. Kai siellä oli vaan tietyt paikat missä voi pysähtyä ja tästä seuraava oli 2 tunnin päästä.  Saatiin kuitenkin etenkin Matsku rauhoittumaan ja taas nukahdettiin kaikki.

Seuraava pysähdys oli isompi taukopaikka ja kuski kysyi myös haluammeko ostaa syötävää mukaan autoon. Pari juttua ostettiin ja pojatkin sai vähän muuta syötävää kun hedelmäsosetta ja naksuja. Loppumatkasta alkoi Matskulla loppua kärsivällisyys ja sai alkaa nähdä vaivaa viihdyttämisessä. Timpa sai katsoa taas tablettia ja se riitti hänelle. Mä olin niin väsynyt vielä, että nukahdin melkein silmät auki ja kun heräsin oli viimeinen pysähdys ja se oli ”yllätys” koronatesti ja siitä oli enää 15min ajomatka asunnolle. Me ei siis tiedetty etukäteen onko toi testi samana päivänä vai seuraavana päivänä.

Yhteensä automatkaan meni 6 tuntia. Oli niin ihanaa laittaa uusi koti ovi kiinni ja todeta, että nyt se on tehty ja perille on päästy. Alä kysy millaiset oli maisemat matkalla. En tiedä. Kaikki energia meni joko poikien viihdyttämiseen ja sitten nukuttiin. Muistan kyllä että katsoin ikkunasta jossain vaiheessa mutta ei mitään muistikuvaa mitä näin.

Seuraavasta aamusta alkaen alkoi karanteenipäivien laskeminen.

kulttuuri oma-elama matkat lapset