Kiitos jo riittää flunssa

Tämä viikko oli rankka. Flunssa vaan kestää ja kestää. Ei kuumetta mutta tukkosuutta ja päänsärkyä. Töissä oon käyny normaalisti vaikka aamusin sai aika paljon stempata ja toivoa että päivä sujuu hyvin. Illat ollut lyhyet kun oon menny todella ajoissa nukkumaan. 

Näinä päivinä toivoo, että olis työkavereita, ei sillä että mä laittasin ne tekee mun työt mutta olis apuna. Sitten taas toisaalta olis myös enemmän lapsia, enemmän hälinää ja puuhaa. Siis hyvä näin. 

Joka päivä oon raahautunu ulos puistoon. Tuleekin parempi olo kun ei ole vaan neljän seinän sisällä. Ja aikaa on niin rauhassa hiljakseen kävellen mennään. Samoin joka päivä oon askarteluja lasten kanssa tehny. Onneksi tein isoimman työn etukäteen ja viikolla vaan suoraan tekemään. Ei olis riittänyt energia suunnitella ja valmistella mitään tällä viikolla. Teema oli helppo kun on pääsiäinen; pupuja, tipuja ja munia. 

Ostin hoitolapsille pienet suklaayllärit jotka annoin töistä lähtiessä perjantaina. Musta on kiva antaa pieniä juttuja ja varsinkin kun tiedän, että sitä ei multa odoteta. Perhe on oikein ihana ja kiva osoittaa heille, että viihdyn heidän perheessä. 

Samoin oli myös perheen äiti näyttänyt ajattelevan ja hänellä oli myös suklaata mulle. Todella suloinen pieni kokoelma, laadukasta suklaata ja sisältä löytyi hauska yllätys.

Nyt rennosti viikonloppu. Jospa tämän viikonlopun lepo veisi flunssan viimein pois. Meillä oli kyllä avomiehen veljet kylässä, siivoilua ja tehtiin tortilloja. Pojat lähti viettää päivää Pariisin keskustaan ja mä jäin suosiolla kotiin huilaa. Huilaaminen muuttui kyllä hieman kun mä jotenkin taas innostuin suunnittelemaan ensi viikon askartelut valmiiksi, taas hieman liikaa innostuen ja isoja juttuja valmistellen. Mutta samalla rentouttaa kun saa käsillä jotain luoda (vaikka se onkin lasten askarteluja varten).